Ajatukset.

Sanojen lisäksi ajatukset alkaneet katoamaan. Nekö ajateltu olemaan? Ehkä niillä sanoilla.

Sellaiset irralliset, yksittäiset ajatuksetkin alkaneet selkeästi hakeutumaan olemaan kokonaisuutta. On kyllä kummallista. Hyvin erityisen kummallista. Ja outoa. Sitä kun riittävän pitkään harrastaa ajattelemista pyöritellen ja kieritellen milloin mitäkin pienempää tai suurempaa ajatuskokonaisuutta niin siihen tottuu, siitä tulee tapa. Ja yhtäkkiä, hups, huomaakin että ajatukset alkaa tosiaan muuttamaan muotoaan. 

Ajatellut irralliset asiat hakeutumassa palapeliin jokainen omana palanaan muodostamaan palapelin kuvaa. Tämäkin jälleen sellainen kohta, joka vetää sanattomaksi. Tähänkin alkaa tottumaan. Että vähän väliä yksinkertaisesti sanaton. 

Tuntunut jo pitkään että ollut tarpeellista katsella kuljettua polkua, antaa nähdyn kertoa omaa kasvua. Tuntunut ihan oleellisen tärkeälle. Nähdä, ja nähdyn kautta ymmärtää. 

 

Voisiko ihmisen elämää ajatella työnä? Sellaisena mitä nyt kukakin ihminen vaikka nyt sitten työkseen tekee, ammatteja ja tehtäviä töitä lienee riittävä määrä. Voisiko elämään suhtautua samalla tavalla? Vähän nyt humoristisesti suhtautua elämään tosiaan työnä. Tehdä elämästä intohimon, suhtautua elämään intohimon kautta. Sillä tavalla rakkaudesta lajiin. Kantaisiko se kauniimmin polulla jota elämäksi kutsutaan? Että rakastaisi työtään, elämää, niin paljon että kunnioittaisi ja arvostaisi sitä sellaisena kun se on, kaikissa niissä muodoissa kun se on. Löytyisikö sen kautta rakkaus lajiin? 

Etsiä, löytää ja opetella yhteisessä työpaikassa se oma tehtävänsä niin perinjuurin että sitä ei tarvitse ajatella. Että kunnioituksen ja arvostuksen kautta luottaa itseensä niin paljon että ajattelu lakkaa olemasta. Sen kautta ymmärtää sen kaiken heijastuvan toisille ja toisista, niistä työyhteisön muista jäsenistä, sellaisena kun mitä itselle on. Elämisen kauneus.

 

Niin. Onko tarpeellinen opittu silloin kun sitä ei tarvitse enää miettiä vaan se yksinkertaisesti vain on?

Opetella niin kauan että se valuu olemaan olevaa. Mitä sen jälkeen? 

Työkö tekijäänsä opettaa? Vaiko jonkin muun sananlaskun sanoilla?

Nähtäväksi jää millaiseksi uusi rakennetaan. Yhdessä.

Jokainen itse, sen tarkoittamatta yksin. 

 

Mielenhallinta.

Sillä pääsee pitkälle.