Ajatuksia on pää täynnä. Yksi kerrallaan ne nivoutuvat yhteen muodostaen kuvaa, jonka katseleminen vaatii aikaa ymmärtää näkemänsä. Tiedän mitä näen, hukassa vain sanat jotka kertoisivat.

Omaan kasvuun liittyvää, se ehkä eniten ajatuksissa. Sen ymmärtäminen.

Kasvaminen joka jatkuu läpi elämän, koskaan tulematta valmiiksi. Aina löytyy, tai sitten eteen tulee, jotain mitä työstää. Jokainen hetki on askel eteenpäin. Omalla polulla.

 

Sanat hukassa sormista. Ehkä siksi että joskus jotain mikä niin korkeuksien syvyydessä ettei ole sanoja. Jotain mikä kristallinkirkasta ilman sanoja.

Kaikkeuden kauneutta jonka edessä sanaton. Kauneutta jota yritän ymmärtää, kauneutta jonka edessä nöyryydestä polvillani. Käsissä kiitollisuus.

 

Oli hyvä olla Satumaan suojaisassa satamassa. Olla suojassa.

Ympärillä kuohui ja kohisi.

Suojassa.

 

Suojan turvassa kohdata omansa.

Kyyneleet kasvoilla nauroin.

 

Kun loogisuus on kadonnut. Kun kaikki toimii uudella tavalla. Sellaisella jota ei ole, koska luomme uutta. Meistä jokainen. jokaisella teolla, jokaikella sanalla, jokaisella ajatuksella. kun mikään ei ole niinkuin ennen. kun kaikki on uutta. Ihmiskunta kartoittamattomalla maalla. Meistä jokainen piirtää karttaan viivoja. Meistä jokainen on vastuussa siitä, mille kartta näyttää, millaisen kartan saa käsiinsä lapset. Meidän tehtävälle olla valinnoissa vastuullinen.

Tulevaisuus on käsissä.

Sen kauneus on jokaisen ihmisen valinnoissa.

Jokaisella ihmisellä valintansa. Vapaus valita juuri omat valintansa.

 

Vapaus.

Kuinka sen käyttää?

Mitä sillä tekee?

Vastuullisuus. Niin. Vastuullisuus.

Näetkö sen? Ymmärrätkö sen?

 

Ne pienet teot. Ne pienet sanat. Ne pienet ajatukset.

Vastuu niistä.

Jokaisesta.