Ei yhtään ajatusta.

Pinnalla ei yhtään tunnetta.

Täydellinen pysähtyminen.

Outoa. Kummallista.

 

Väsynyt. Ei nukuta. Väsynyt.

 

Kahtena yönä herännyt valveille hyvin tietoisena toisista ulottovuuksista. Että keho on nukkunut, levännyt. Vain keho. Ensimmäisenä yönä seurassani oli joku, en nähnyt, kuulin, valvetilassakin kuulin. Pyysin hiljaisuutta, ei saa herättää, keho tarvitsee unta, sain uneni. En pelännyt, alkaa olla ihan sama, en pelkää. Viime yönkin muistan. Erittäin vahvaa työtä unien maailman takana, jossain sielä sielun maailmassa. En muista miksi, mutta vahvaa mukana kulkemista, jotenkin olemista. Ennakoimista. Kahdelle nuorelle vahvaa läsnäoloa. Toinen oma, toinen toisen oma. Ei symboliikkaa, selkeää työtä, muuta sanaa en oikein keksi. Sielun työtä.

Ihan tuttua, tätä tämä ollut joskus ennenkin. Väsynyt, ja kuitenkin hymyilen. Kaikki on oikein. Ja hyvin.