Jotenkin olen sen koko ajan tiennyt.

Että pystyn ja kykynen.

Ei tullut mitenkään yllätyksenä.

Omassa valossani niin tiiviisti ja syvällä että pystyn ja jaksan, se ei ole minulta pois. En väsy siitä samalla tavoin kun ennen jo sanoistakin, jotka minun kauttani.

 

Antaa keho sielun käyttöön. Väistyä omalla sielullaan kokonaan valoonsa, antaa keho toisen käyttöön. Toisen, joka kehoa hetkeen tarvitsee jotta saa kerrottua sen mitä kertoa pitää. Jotta saa kosketettua kehon kädellä hetken kauneudessa.

Antaa keho käyttöön silloin kun on sen aika. Sieluille, joka kirkkauden kauneudessa sen tarvitsee.

Olen luvan kaikkeuteen antanut. Luvan kysyvälle, valoksi havaitulle.

 

Se ei ole enää minulta pois.