On ajateltava hetki. Kasattava ajatukset ja ajateltava ne loppuun. Nyt sen aika.

 

Niin paljon mahtuu pieneen hetkeen maailmassa jossa elän.

Niin paljon sellaista, jolle ei vaan yksinkertaisesti ole sanoja, joilla kertoisi. Niin paljon sellaista, jota en voisikaan kertoa, en haluaisikaan kertoa. Niin paljon sellaista jonka näen vain katseessa ja sen takana.

Mutta ymmärrän.

Niin paljon on läpi virrannut. Niin paljon on pintaa rikki revitty että läpi päässyt se mikä pinnan alla odottanut hetkeään. Juuri sitä oikeaa. Päässyt pintaan juuri sillä oikealla hetkellä kun ensin rakennettu hiljaisuudessa valmiiksi pinnan alla. Päässyt pintaan kokonaisena ja täydellisenä. Ehjänä ja vahvana, omassa voimassaan loistavana. Täydellisenä.

Kivulla ja tuskalla rakennettu, kivulla ja tuskalla synnytetty.

Sitä ryhtymisen vaikeutta kauneimmillaan.

 

Minä. Kohta voimassaan täydellinen. Enää hetki.