Paljon miettinyt viime aikoina sitä, mitä kaikkea on ihmisyyden takana. Sitä kuinka paljon itseasiassa on ihmisyyden takana tai oikeastaan, sitä kuinka vähän ihmisyyteen mahtuu, siihen toisaalta mahtuen kaikki. Sitä, kuinka kovin lyhyt yhden kehon elämä ihmisyydessä on. Kaikkeudessa tuskin henkäyskään. 

Jäi pyörimään suurten oivallusten kautta. Niitä hetkiä kun aina olemassa ollut, kaikkein itsestäänselvimmät asiat alkaa jos ei nyt enää aukeamaan niin syvyys paljastumaan tai näyttäytymään. 

Sana jäi ajatuksiin toisen sanan kautta. 

Välitilasta vankilaan. 

Välitilan pohtimisen kautta. Mitä tapahtuu kun keho lakkaa toimimasta, se siis kuolee ja alkaa maatumaan. Mitä sitten? Vai sekö oli sitten siinä? Molemmat ajatukset varsin pohtimisen arvoisia. Jos se on ajatuksen mukaan siinä, niin sittenhän se on siinä. Laakista poikki? Vaan entäs sitten jos se ei sitä olekaan? Mitä on ihmisyyden takana? Kuka on ihmisyyden takana? Sekin pohtimisen arvoinen asia, mikä vai kuka? Vai jotain muuta? Niinpä niin. 

Käytetäänkö sanaa sielu? Se on helppo. Jos ajatellaan että se ei ole kerrasta poikki niin mitä sielulle tapahtuu kun kehon kanssa yhteistyösopimus lakkaa? Ymmärtääkö se sielu sen samantien? Jos ei ymmärrä niin miksi ei ymmärrä? Jos ymmärtää niin tuleeko sen jälkeen valinnan vaikeus jatkon suhteen? Jääkö tai onko sielulla mahdollisuus valita? Saako sielu valita? Yhteistyösopimuksen rauettua liihotteleeko sielu taivaaseen niinkuin lapsille yleensä kerrotaan vai jääkö se olemaan sellaiseen välitilaan? Miksi? Syystä vai toisesta vai omasta valinnasta? Minkä värinen se välitila on? Siis loistaako siellä kaikki universumin loistelamput liki häikäisten vai vallitseeko siellä sysipimeys, jossa ehkä hyvällä tuurilla loistaa jossain majakan valo siellä ja tuolla? Onko se valinta jäädä siihen välitilaan? Jos se ei ole valinta niin miksi ei ole valinta? Mikä siihen saa jäämään? Vai joutuuko siihen jäämään, syystä tai toisesta? 

Isoja kysymyksiä.

Porttien aukeamisen hetkeen liittyneen kiitollisuuden määrästä päätellen voipi olla olematta valinta. Toisaalta siitä päätellen että kaikilla ei kiire tunnu olevan, voikin olla valinta. 

Niin. Isoja kysymyksiä. Nämäkin ja tämäkin osa kokonaisuutta. 

Sekin että tekeekö se ihmisestä kummallisen jos kanssakäyminen on luontevampaa sen kanssa mikä ihmisyyden takana?  Vai pelkästään täysin normaalin? Vastaus riippunee kai kysyjästä, tai vastaajasta. 

 

Välitilasta vankilaan. Ajatuksesta että se välitila voi olla vankila. Sitä voisi pohtia että miksi se on vankila, jos se on vankila? Tai että mikä siitä tekee vankilan? Helpompaa heijastaa sana ihmisyyteen. Viekö ihmisyydessä ihmisenä tehdyt tai eteen tulleet asiat vankilaan? Siis kulmatta lähtöruudun kautta suoraan vankilaan, välitilaan ilman ulospääsyä. Entäpä ajatus siitä että kaikki on koko ajan oikein? Ihmisyyden takanako oikein? Ihmisyydessä tehtyjen valintojen kautta mahdollisesti tuhannessa solmussa? Ne solmutko raahaa tai jättää vankilaan? Voisi pyöritellä loputtomiin. 

Mutta ajatuksena ihmisyydessä. Asutko vankilassa? Oletko ehkä tietämättäsi vankilassa? Voiko ihmisyydestä tulla vankila? Ilman ulospääsyä? Välitilasta pääsee jatkamaan matkaa kyllä, itseasiassa siihen ei tarvita edes ydinfyysikkoa. Ehkä enemmänkin aikaa ja vaivaa pöllytellä hereille potentiaalisia portinvartijoita, ellei sitten satu suoraan eteen sellaista jo enemmänkin ammattitaitoaan harjoittanutta. Nepä ne onkin sitten vähän semmoisia ikäviä alansa ammattilaisia niiden mielestä jotka häiriköi ja rettelöi, ottaavat ja nakkaavat kliseisellä niskapersotteella porttikiellon kera ulos huvipiustosta, mikäli välitilaa huvipuistoksi voi kutsua. Oma lukunsa sekin.. 

Mutta.

Ihmisyyden vankilat. Lukemattomia vaihtoehtoja, lukemattomia tapoja. Näin luulen. Sellainen hypermarketillinen vaihtoehtoja tuotevalikoiman ollessa kuitenkin suppeahko sisältäen vain paljon vaihtoehtoja tuoteryhmien sisällä. Vähän niinkuin ruokaan keskittyvässä hypermarketissa on vaikka kahveja kuinka monta kymmentä eri sorttia kaikkien ollessa kuitenkin kahvia. 

Vankila vai vapaus? Piileekö tässä se valinnanvapaus? 

Mitä haluan? Mitä haluat? 

Minkälainen se vankila on? Jos sellaisessa elää. Muurit ympärillä? Kalterit? Varmuuden vuoksi useammat tehden tilasta aina vaan pienemmän ja pienemmän? Vai laajeeko seuraava kalteri mahdollisesti ulospäin? Mahdollisesti kattokin niin tiiviisti päällä ettei taatusti pilkahta päivänpaisteen yksikään säde sisälle? Mikä siinä tapauksessa mahdollistaa sisällä olemisen? Sokeus? Tulitikku? Ehkä kynttilä? 

Tuntuuko se hyvälle? Tuntuuko se koskaan ahtaalle? Tuleeko koskaan ahtaanpaikankammo edes ajatuksiin? 

Mahtuuko siellä liikkumaan? Saati venyttämään itseään täyteen mittaan? Mille se tuntuu? 

Mistä se mahdollinen vankila on koostunut? Mistä se on tehty? Mikä sitä pitää kasassa? 

Onko se lukossa? Onko mahdollinen ovi edes kiinni? 

Onko sitä vankilaa todellisuudessa edes olemassa? Voiko se ollakin illuusio?  

 

Minkälaista on elämä vankilan ulkopuolella? Minkälaista on hengittää vapaasti? Mille tuntuu loputon tila ympärillä? 

Mille tuntuisi hengittää vapaasti ympärillä ollen niin paljon tilaa että on vapaus venyttää itsensä täyteen mittaansa? 

Vankila vai vapaus? 

 

Elämä on valintoja täynnä.