Johan on ollut päivä. Vahva tavalla joka vetää hyvin vakavaksi. Kädet olleet auki jälleen aamusta saakka. Niitä pakottaa ja polttaa. Luulen ettei kaukana ole hetki että vedän hupun päähäni ja katoa metsääni.

Suuria tunteita, vaikeita asioita, vielä vaikeampia sanoja. Testattu ja kokeiltu hyvin huolellisesti. Testattu ja samalla riisuttu minua epävarmuudesta ja viety kohti omaani.

Äärimmäisen vaikeita sanoja kirjoittaa. Uskallatko? Niin, hirvittää, näemme sen, mutta uskallatko, kyseenalaistamatta? Kädet on auki, uskotko ja luotatko? Niin. Vaihtoehtoja? Eipä ole. Kädet on pyhä ja vakava asia, niiden kanssa ei pelleillä.

Sen jälkeen päälle kokonaan toinen asia. Se vahva tunne ja ajatus että pitää soittaa, toimittaa asia joka ehkä jonkin mielestä täysin absurdi, minulle normaali ja hyvin tärkeä. Uskallatko soittaa? Luotatko vaistoosi? Kuunteletko sitä mitä kuulet? Seisotko omassasi kyseenalaistamatta vaikka tilanne olisi mikä? Soitin kun oli pakko. Hymyilytti sanat "kiitos että soitit". Niinpä niin..

 

Niinhän minä joskus luulin ja kuvittelin että kun asia on minun mielestäni käsitelty, laitetaan se laatikkoon ja varastoon. No jepjep. Eipä sitten menekään ihan niin. Kertoimia on joka asiassa ja tunteessa, eikä ne tunnu loppuvan ihan hetikohta.

Asia kun asia. Tunne tai toinen. Ne kaikki. Kerta toisensa jälkeen pintaan ja kääritään esiin uusi ulottuvuus ja syvyys, jota aletaan katsomaan ja työstämään. Enää en luule mitään, enkä kuvittele mitään. Jotenkin taidan aavistaa että ihan mikä tahansa, kaikki on ihan pohjatonta. Mikään taida olla koskaan koluttu loppuun saakka. Oppimista loppuun saakka. Aina ei vaan huvittaisi. Varsinkin kun jo edellisellä kierroksella vaikeaksi havaittu lävähtää eteen omasta mielestä liian nopeasti uudestaan.

 

Kai helpointa elää hetkessä. Tässä ja nyt. Ei eilistä, joka meni jo. Ei huomista, jota ei vielä ole.

Tässä ja nyt.

 

Kyllä minä tiedän. Rumpu haluaa käteeni, se pyytää töihin, on aika. Tehdä töitä. Se kutsuu ja sen kutsu on vahva. Rummun henki on vahva.

Rumpu joka on metsien rumpu. Rumpu, joka sellaisia varten, joilla ei ole kehoa kertomaan. Sellainen rumpu että minun on kuunneltava, kuultava ja luotettava. Uskottava ja luotettava, kyseenalaistamatta. Toimittava niinkuin on toimittava. Aina.Tuntuu että siksi nyt tätä. Ihmisenä sellaisten tilanteiden edessä, että tämän jälkeen metsä tuntuu helpolta. Mitä muuta voi kun jälleen kerran sanoa "kiitos"? Kasvamista kai tämäkin.

 

Vielä hetki ja ihminen saa leponsa. Tiukka on ollut päivä, lepo tulee tarpeeseen.