Tasapaino. Ympyröiden asettuminen linjaan. Kyllä. Mullista hetki. Keho, mieli ja sielu linjassa. Kyllä. Tästä se lähti, tämän ymmärtämisestä. Siitä hetkestä sen saapuneen tasapainon kautta. Se ensin ajatuksiin selväksi. 

Sitten "Astua ulos laatikosta", sanoilla jotka niillä olemaan. Ajatella sen kuvitellun laatikon ulkopuolelle, sen kuvitellun laatikon ulkopuolella. Se on kyllä jännä juttu ja kehon ja mielen mekanismi että vielä senkin jälkeen kun ajatuksissa on jo sen olleen laatikon räjäyttänyt olemattomiin, tai no, siivosti pakannut ja kierrättänyt, niin keho ja mieli ei oikein osaa tai halua ymmärtää ettei sitä turvalootaa enää ole. Kumma homma. Kai sitä tätäkin saa sitten kertoa keholle ja mielelle ties taas kuinka ja monta kertaa että niin, kun lakkasi olemasta. Se rajoittanut laatikko, ei ole enää, sitä turvalootaa. Auttaakohan tämänkin asian kanssa se pieni rauhallinen oman käden silitys sillä hetkellä kun keho tai mieli saa itkupotkuraivarin asian äärellä? Vain kuinka kertoa että joo, tää on hei ihan hyvä juttu. Nähtäväksi jää. Toistojen määrän ollessa just se tarpeellinen. Kyllä ne ajallaan sen oppii ymmärtämään että turvaloota oli tarpeeton. Voi keho ja voi mieli, ootte rakkaita, molemmat. 

No. Tulleet sanat jäivät olemaan, tekemään työtään. Niin. Uskaltaa rohkeasti astua ulos laatikosta. Onnistuu kun ensin ymmärtää seisovansa laatikossa. Astua ihmisyyden ja ihmisyydessä olevien mekanismien ulkopuolelle näkemään ja kokemaan. Vaatii ripauksen sitä taikuutta jolla antaa ajatusten lentää. Antaa niille lupa lentää. Laskea ne vapaaksi lentämään korkeuksiin joissa asuu kaikkeus, sen kokonaisuus. 

Katsella. Saa ihmetellä. 

Keho-mieli-sielu. Linjassa. Kyllä. Tämä jo selvä, oleva asia. Pääsemme seuraavaan hetkeen. Sen ajatuksiin, siinä tulleisiin ajatuksiin; "Entäpä jos enemmän? Entäpä jos linjautuneena ihan huikean paljon enemmän." Nyt. Astu ulos laatikosta, kurttaa se ja vie keräyslaatikkoon. "Entäpä jos linjautuneena kaikki, ihan ne kaikki eletyt, ne ihan kaikki missä ja mistä itseään rakentanut syntymällä uudelleen ja ainakaan uudelleen? Entäpä jos se koko valtava kasvun kaari linjautuneena olemaan tasapainoinen kokonaisuus?" Vedetäänkö vielä överimmäksi? Vedetään vaan, vaatii vaan mielikuvitusta ja ripauksen taikuutta. "Entäpä jos linjautuneena se keho-mieli-sielu, ne elettynä näyttäytyneet ja sen päälle vielä universumi? Entäpä jos se kokonaisuus onkin se mikä olemassa sanalla kaikkeus? Ja mitäpä se mahtaa olla sen takana, entäpä jos linjautuneena vaikka kolme erilaista kokonaisuutta sanalla kaikkeus?", sen kaiken visualisoitumatta astuvan olemaan. Oli äärettömän mielenkiintoinen ajatusten juoksu, miellyttävä tapa ja hetki harjoitella ajattelemaan isommin. Se kohta överi helpottaa hommaa, sanana niin hilpeä että saa hymyilemään. 

Niin. Entäpä jos meistä jokainen onkin kokonaisuutena osa sitä kaikkeutta muodostaen yhdessä sen kaikkeuden? Niin. Astu ulos laatikosta, Pysähdy ja Mieti hetki. Sen se ehkä vaatii..

Avaa auetessaan olemaan sen todellisuuden että kaikki liittyy kaikkeen. Jokaisella teolla, jokaisella sanalla meistä jokainen muokkaa, muovaa ja rakentaa sitä kaikkeutta missä ja mikä me kaikki, yhdessä me kaikki. Tuo muuten vähän perspektiiviä olemaan, sen kaverina priorisointi astuu kuvioon. Millä on oikeasti merkitystä? Maallisella mammonalla, titteleillä tai vaikka niillä kevätverhoilla saati autolla? Oikeasti, tuodun ajatuskuvion sisällä, millä on oikeasti merkitystä? Sillä mitä olet. Sillä kuka ja mitä juuri meistä jokainen on. Sillä miten itseäsi kohtelet, sillä miten ympäristöösi suhtaudut. Sillä. Sillä on todellinen merkitys. Sillä on se merkitys että sillä kuulkaa muuttuu maailma, eikä ees leikisti vaan ihan aikuisten oikeesti. Lupaan sen, siitä menen takuuseen. 

...pisaroista muodostuu meri, jokaisella pisaralla on merkityksensä...

Astu ulos siitä laatikosta, ihan reippaasti vaan, astu ulos ja mieti. Nyt ihan oikeasti. Mieti!

Tää ois Tärkeä Asia ymmärtää!!! 

Jääppä miettimään myös sitä että jos minä tämän kokonaisuuden oivalsin, niin sitten sen pystyt oivaltamaan myös sinä. Koska se on meissä kaikissa, koska se on me kaikki. Tiedätkö semmoinen parviäly, oisko se hyvä sana, mikä muodostuu meistä kaikista. Sinusta, minusta, meistä kaikista. 

Sen oivaltamisen jälkeen sitä voipi sitten hetkeksi jäädä oikeasti pohtimaan mikä mieletön luomisvoima ihmisellä ihmisyydessä on!! Tiedätkö että sen luomisvoiman edessä taivas lakkaa olemasta rajana, sen luomisvoimansa kanssa ihminen saa muutettua maailmaa, niillä ajatuksillaan ja teoillaan. Sillä mihin sen fokuksen elämässään ja maailmassaan kohdistaa..

Niin. Mikä on tärkeintä, just sinulle?

Kerrankin raamatullista tekstiä ajatellen ajatus "meidän tulee kohdella muita samoin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan" on sellainen missä saattaisi vaikka piillä jonkin sortin totuus.. 

Tämä nyt tälläisenä filosofisena pohdintana olemaan. Sanat jotka saa olevan kokemusmaailman kautta kauniisti hymyilemään, ajatusten vielä hetken viipyillessä olleessa hetkessä. Se osaa olla filosofiakin taikuutta, tai ainakin taikasana, jolla saa mielen möröt kaikkoamaan, sillä toivotut portit aukenemaan syvyyksiin joissa laskeutui rauha olemaan. Tämän osaan, tämä tuttua, näissä kotona. 

Nyt on hyvä.

Hetken.