Kun niinku ihan oikeasti.

Mitä sillä on väliä mitä toiset sinusta ajattelee. Niin. Juuri sinusta.

Mitä väliä? Jokainen voi vastata itse itselleen.

 

Mitä sillä on väliä mitä joku muu ajattelee siitä miten pukeudut, minkälaisella autolla ajat, miten olet kotisi sisustanut tai ollut sisustamatta tai miten olet hiuksesi järjestellyt tai ollut järjestelemättä? Tai mitä väliä on jonkun muun mielipiteellä siitä kenen kanssa aikaasi vietät? Tai olet viettämättä. Tai sillä onko sinulla kissa vaiko koira vai ei mitään lemmikkiä. Tai mitä syöt. Tätä voisi jatkaa loputtomasti.

Kyse on siitä että teetkö juuri sinä sitä ihan ikiomaa elämääsi koskevat valinnat aina ja joka kerran vain toisia ajatellen. Annatko toisten määritellä oman elämäsi. Ja tämä ei nyt tarkoita että esim. ihmissuhteissa elävien pitäisi rikkoa koteja ihan nyt tuosta vaan tai että vaikka töissä kannattaisi laittaa performansseja pystyyn niin että huomaa loppupäivästä seisovansa irtisanomislappu kädessä oven ulkopuolella tai että säädettyjä lakeja voisi rikkoa. Ei.

Vaan sitä että meistä jokainen heräisi miettimään itse omaa elämäänsä. Pala kerrallaan. Että meistä jokainen eläisi itsensä näköistä elämää, tarvittaessa kompromissit suotavia, kuitenkin niin että jäisi se energia siihen elämiseen sen sijaan että se menisi suorittamiseen ja kontrolloimiseen.

Tai että uskaltaisit elää omaa elämääsi itsesi näköisesti. Antamatta pelkojen määritellä sitä. Pelot pitää vain etsiä ja tunnistaa ja kävellä yli. Ei se sen kummenpaa ole.

 

Kunhan jokainen olisi oma itsensä oman itsensä kanssa.