En haluaisi kirjoittaa. On pakko. En saa unohtaa. En tätä.

 

Keijumetsässä. Kirkkaan ja kauniin helmen kanssa. Ei kai siiten vähempi taas piisannut (hiljaa hymyilen..). Enemmän olisi ollut liikaa. Ne kaikki.

 

Kotona. Erämaan valkea kivi, autiotuvan takaa haettu, halusi käteen. Kämmenet tulessa. Omat näkymättömyysystävät jossain lähellä, takana. Kunnioitus. Hömpät vetää kättä lippaan. Hymyilen. Minun hömpät, niin rakkaat.

 

Hetken aivan järjettömän mieletön kauneus.

Minä löysin kotiin.

Minä löysin omani.

Minun perheeni.

Ne, joita etsinyt niin kovin kauan.

Minä olen kotona.

 

Se hellyys. Se lämpö. Se ääretön rakkaus. Se kaikkeus. Se kaikki. Kotona.

 

Viimeinen askel on otettu. Tynnyri palaa.