Aivan valtava oivallus. Sellainen laatuaan että tosiaan, aivan valtava.

Vastaanottaminen. Liittyen siihen. 

Tuoda ihmisyyteen asiat jotka syvyydessä jo on. Opetella se kaikki ihmisyydessä, ihmisyyden kautta. Siitä päätellen että tuli tämä oivallus ihmisyyden tunteiden kautta. Niin. Niiden ystäviemme, tunteiden kautta. Sen tunnearsenaalin kautta mikä yhtä pitkä kun on leveäkin, syvyyttä tai korkeuttakaan unohtamatta. Verrattomia opettajia, ja täysin lahjomattomia. 

Niistä helpoimmat tukemassa ja kannustamassa, vaikeimmat tuomassa ja opettamassa. Sille se hetkessä tuntuu. Se vanha viisaus että kasvaminen koskee ja tekee kipeää, tänne synnytäänkin kivun kautta. Se. Olemassa tuodakseen. Tarkkaan on sitäkin tunnetta saanut katsella ja huolella kokea että ymmärtänyt. Siinä sen verran rypenyt, kierinyt ja maannutkin kun muuhun ei ole enää pystynyt että tarve lakannut olemasta. Sen kierimisen ja rypemisen. Koska tullut tuodakseen. Antaaksen. 

Tällä kertaa paljon. Ihan huikean paljon. 

Vastaanottaminen. 

Vaikeustaso paljon. Tämä nyt sellainen asia, että oikeasti, nyt oli vaikeustaso paljon. 

Tuli kivun kautta. Sen hetken kautta kun koski niin paljon että se kipu tuntui repivän riekaleiksi. Juuri sillä hetkellä tehdä se tietoinen valinta, se sekunnissa tehty tietoinen valinta uskaltaa. Sillä hetkellä ottaa käsiin se kaikki oleva rohkeus ja uskaltaa hetkessä sanoa ja kertoa että koskee, että sattuu niin paljon että oikeasti, sattuu. Tehdä ihmisyydessä se täysin tietoinen valinta kävellä kynnyksen yli ja näyttää itsensä henkisesti täydellisen alastomana vailla minkäänlaista suojaa tai turvaa, sanoa että koskee. Antaa niiden kivun kyyneleiden virrata ja sanoa että koskee. Olisin voinut myös nielaista ja sillä peittää, jättää olemaan.

Uskaltaa sillä kivulla, sen kautta kävellä sen kynnyksen yli jonka toisella puolella on tarvitseva. Jättää sen kynnyksen toiselle puolen se "minä itse", joka selviää ja pärjää, aina ja joka tilanteessa. Selviää ja pärjää koskaan myöntämättä että todellisuudessa se mitä juuri eniten haluaisi kertoa on se että olen tarvitseva, on hetkiä joilla tarvitsee. Niinpä niin. 

Täysin tietoinen valinta jättää se minä itse taa. Täysin tietoinen valinta kohdata se tarvitseva ja haavoittuva, viedä se kynnyksestä yli, jonka toisella puolen saan olla tarvitseva, saan olla haavoittuva. Saan vihdoin olla se, joka uskaltaa ja osaa kertoa että tarvitsen. Oppia vihdoin sitä ja ymmärtää se vastaanottamisen tärkeys ja kauneus. Se kaikkeuden vastavuoroisuus. Se kaikkeuden kokonaisuus. 

Miten hyvälle tuntui, miten hyvälle tuntuu. Syvältä ja syvällä, miten hyvälle tuntuu. Tietoisena tehdä se valinta. Tuoda se jo oleva ihmisyyteen, oppia se, ymmärtää se. Sanat pieniä kertomaan. 

Oivaltamisen, oppisen ja kasvamisen sellaista iloa ja riemua mikä saa sisäisen auringon loistamaan, hehkumaan sitä valoaan. 

Tämän takia, näiden hetkien takia. Siksi. Vain yksi suunta, eteenpäin. 

Oivaltamisen kautta totaali tyrmistys. Sellainen joka ihan pysäytti ajattelemaan.