Henkinen polku. Henkinen kasvu. 

Kuulostaako mystiselle tai salaperäiselle hommalle mikä harvoille ja valituille vai kenties buddhalaismunkin elämäntyölle syvällä jossain Tiibetin temppeleissä?
 
Henkinen ja fyysinen tasapaino. Olotila, minkä voisi sanoittaa sanalla zen. 
Kuulostaako em. munkin elämäntyön huipentumalta juuri ennen viimeistä hengenvetoa?
 
Tiedätkö, saanko rikkoa kuplasi?
 
Sanoittaisin toisin. Mille kuulosta elämysmatka minuuteen?
Aistien, tunteiden ja kokemusmaailman kautta retkimielellä tutustumismatka sen äärelle jotta kuka just Sinä olet. Kuulostaako kivemmalle? Enemmän sellaselle saavutettavissa olevalle? Tiedätkö, ihan käden ulottuvilla näkyen peilistä jos toisestakin. 
 
Entäpä meditoiminen ja henkisyys kuulostaako vähintäänkin kummalliselle, ehkä jopa epäilyttävälle?
Entäpä jos käyttäisi sanoja pysähtyä itsensä äärellä ja äärelle ajattelemaan?
Muuttuuko mielikuva?
 
Rakettitiedettä opiskellaan kai yliopistossa, tämä on ihan normiarjessa kotisohvaltakin saavutettavaa, ihan kaikkien käsillä olevaa. Tarvitsee vain pysähtyä, havahtua ajattelemaan muutakin kun sitä mitä tänään syötäisiin (jokseenkin senkin ollessa oleellista), siis pysähtyä näkemään se, mikä juuri siinä hetkessä on, koska jos sitä jos mennä tossottaa elämäänsä silmälaput silmillä kiire kulkua siivittäen niin saattaa jäädä paljon näkemättä, kuulematta ja kokematta. 
 
Esimerkiksi se kaikki mitä sen arjen takana on. Ihminen kun on ihminen, kyllä, vaan kun ihminen on huikeen paljon muutakin kuin se ihminen jonka silmät näkee ja mitä kädet koskettaa. Sen kokonaisuuden hoksaamisen kautta pääsee jo kovin pitkälle. Siitä alkaa sitten se matka syvyyteen, jonka ytimessä se kauneus minkä vuoksi joka ikinen kuljettu askel todellakin sen arvoinen. Sitä kun ihminen löytää itsensä sellaisena kokonaisuutena kun todellisuudessa on, niin jo vain kun alkaa olla helpompaa. 
 
Onko helppo tie? Vaahtokarkkeja ja skumppaa kukkakedoilla, niiden voimalla askeleesta seuraavaan? No, elääkö kukaan tai mikään skumpalla ja vaahtokarkeilla? Voiko kukkakedon tuoksuun tottua? Eiköhän tuo lienee jo kerrottu että tarviipa sitä paskaakin olla, sen ollessa jopa erityisen oleellisessa osassa, sitäpä sitten vaan lapioidaan se määrä x, niin paljon että piisaa, vaan maistuupa ne herkutkin sitten senkin eestä hyvälle 
 
Hyvää ja kaunista. Kyllä. Kirkastakin vielä kaiken päälle. Kyllä.
 
 
Voi kunpa voisin ottaa juuri Sinua kädestä kii ja sillä näyttää just Sinulle sen just Sinun ihan huikeen kauneuden kirkkauden että näkisit sen itekin, saattaisit ihan vaikka yllättyä!