Tovi kynnyksellä, ensimmäisiä askeita ympärille katsellen, selkeästi jo uudessa. 

 

Mitä se uusi on? 

Minkälainen se on? Mitä ympärillä on? Mille se tuntuu? Minkälaiseksi se rakentuu? 

Vähän on kummallista. Askeleet vahvoja ja varmoja ympärillä olematta entisenlaisia selkeitä kiintopisteitä mitä kohti kulkea. Tuntuu että rakentamassa sitä uutta, tekemässä siitä sopivanlaista tulla ja olla. Ympärillä rakennustarvikkeita ja rakennustyömaita. Entisenlainen selkeä kokonaisuus loistaa poissaolollaan. 

Niin. Minkälaiseksi uusi rakentuu? Minkälainen siitä rakennetaan? Tämä nyt sitä että pisaroista muodostuu hiljalleen ja ajan kanssa meri. Ajatuksissani sukeltelen jo kristallinkirkkaassa sellaisessa. 

 

Elämä on täynnä niitä valintoja, joista jokainen merkityksellinen. 

Valolla ja rakkaudella, valossa ja rakkaudessa. 

Uuteen ja uudessa.