Alkaa jo naurattamaan, ääneen. 

Tää kuinka paljon on suvannon rauhassa kertynyt patojen taa, jotka virran kuohut rikkoneet. Nyt saa kulkea vapaasti. 

Se on sellaista että tulee sana tai lause. Joskus joku kokonaisuus. Tai kysymys, mikä lähtee kuljettamaan. Tuo tullessaan ajatuksia, jotka vain valuu sormien kautta olemaan. Jäädäkseen olemaan. 

Niin kauan ollut asia että muuttunut olemaan itsestäänselvyys. Sellainen asia, joka syvästi minua. Mun keino ja väylä jättää olemaan. Sanoja ei tarvitse koskaan miettiä, ei harkita. Soljuu kauniisti ajatuksista sormien kautta olemaan. Minulle tärkeä asia. 

Hetken nyt ottaa että patojen taa patoutunut tasaantuu. Annan sille luvan. Saa tulla. Minun tapani siivota omaani, pitää se puhtaana antamatta minkään kerrostua olemaan raskasta. Se puhtaus antaa kirkkauden loistaa ja olla voimassaan. Siksi tärkeä asia. Jälleen kerran. Yksi tärkeä asia. 

 

Tuli sanat manifestointi ja vetovoiman laki. 

 

Niitäkin menneinä kuukausina pyöritellyt. Paljonkin. Yrittänyt ymmärtää sanojen teoreettista puolta siinä kuitenkaan liielmälti onnistumatta. Mutta asiat jotka olleet läsnä erityisen vahvoina teemoina. Siksi että niiden olemassa ole on todella hyvä ymmärtää. Naurahtaen totean että kyllä, jälleen yksi tärkeä asia. 

Sellainen teoreettisen kokonaisuuden ymmärrykseen valuminen on vähän vaikea asia. Voin tutkia asiaa, lukeakin, paljon taikka vähän, vaan lopputulos on aina sama. Alkaa elämään omaa elämäänsä. Sanat ja niiden tarkoitus, sanojen takana olevan kokonaisuuden ymmärtäminen. 

Se on netti pullollaan jos vaikka ja mitä, jos vaikka ja millä kielellä. Netissä suorastaan ylitsevuotava tarjonta tähänkin aiheeseen liittyvää. Kirjoja, niitäkin. Taatusti hyllymetreittäin. 

Sitten tullaan siihen, jotta kuka määrittelee sen totuuden joka juuri sinun? Kuka on se, joka pystyy olemaan sinä ja näkemään sen sinun totuuden? Niinpä. Tarkkana saa olla jottei toisen totuus ala olla se oma totuus vailla totuuspohjaa. Sellainen lähteiden sekametelisoppa? Oisko se hyvä? Katsoa asioiden pintaa tai syvyyttä, tai molempia, sieltä sekä täältä jättäen ne ajatuksiin kasvamaan, olemaan ja muodostumaan sellaiseksi mikä se oma totuus. Etsiä ja löytää itsestään ne viivat jotka omaa. Pysyä puhtaana itsessään. 

Voisiko olla hyvä ajatus jokaisen asian ja kokonaisuuden edessä? Tehdä juuri sopivasti pohjatyötä, jättää olemaan ja muodostaa se mikä tuntuu omalle kun se tuntuu omalle? Etsiä niitä vastauksia itsestään. Koska jokaiseen kysymykseen on vastaus itsessä. 

Antaa aikaa itse itselleen. Pysähtyä. Olla. Ajatella. Opetella käyttämään sitä omaa kapasiteettia. Ihmisen aivotkin kun pystyy paljoon kunhan niitä sopivasti jumppaa.. 

 

Ja siinä samalla opetella luomaan ja luoda sitä mikä omaa. Luomaan se ajatuksilla ajatuksiin. Olemaan. Tehdä se tietoisesti. Miettiä ja pohtia, pohtia ja miettiä. Tuoda sillä ja niillä olemaan olemassa. Mieti. Ajatella ajatuksen kautta olemaan olemassa. Rakentaa ajatuksen kautta olemaan olemassa. 

Siinä sanat, jotka minulle manifestointi. Sanat, jotka aukeaa minulle olemaan se mitä ajatteleln olevan manifestointi. 

Eikä muuten ole sitten mikään ihan höpöhöpöjuttu. Ihan vaan vinkkinä, vakavana sellaisena, suosittelen lämpimästi miettimään mitä mietit. Kiinnittämään jokaiseen ajatukseen vähän huomiota. Saattaa vaikka löytyä edestä.. 

Ymmärsin aiheen olemassa olon ja asian, no, käytän sanana vakavuuden siinä kohtaa kun ymmärsin että käsissä kaikki mitä olin toivoinut, kaikki mistä olin haaveillut, kaikki mistä unelmoinut. Juuri sellaisena mikä juuri hyvä. Teemana vähintään. Olemassa. Havahduin asiaan kun tosiaan elämän suurin dilemma oli se, että mistä minä osaan enää haaveilla tai unelmoida? Oli hieno hetki. 

Totean vain jotta toimii. Kyllä. Toimii. On hyvä ajatus ajatella asiaa. 

 

Ajatuksilla valtava mahti. 

Niiden kanssa on syytä olla tosissaan tarkkana.

 

Aihe vetovoiman laki. 

Ja taas saa ihan vapaasti sukeltaa netin maailmaan. Takaan että materiaali ei lopu kesken. Taas sama, sukeltaa, tulla pintaan ja mennä rannalle makoilemaan ja miettimään. Rakentaa se oma totuus, jolloin asia aukeaa. 

Minulle aukeaa suomalaisen sanonnan kautta. "Sitä saa, mitä tilaa". Lyhyesti ja ytimekkäästi. Sanat, jotka helppo muistaa. 

 

Jokaisen ihmisen olisi hyvä pysähtyä miettimään kuinka puhuu itselleen ja mitä ajattelee itsestään. Ajatuksissa.

Oikeasti. Tääkin nyt semmoinen tärkeä asia. Mieti.

Miten puhut itsellesi? Mitä puhut itsellesi? Millä sävyllä keskustelet itsesi kanssa?

Vai onko se mykkä hiljaisuus?

Tämäkin taas sitä että se, mikä minulle olemassa ja luontevaa voi toiselle olla olematta tai olla luonnotonta. Sen verran suurella olen siunattu että ajatusten virta sammumaton. Suvannoissakin tekee työtään, jättää ilmaan leijumaan laskeutuvaksi ajallaan. Ajatusten ystävänä mielikuvitus, jonka ystävänä taas sisäinen lapsi. On sitten sellainen trio jotta tavallinen ja tylsä lakkaa olemasta. 

Tekee sen että se vuoropuhelu itsensä kanssa on liki jatkuvaa. Ajatella ajatuksia joita ajatuksiin tulee. 

Nykyään hyvässä hengessä, hyväksyen. Antaen soljua. 

Ollut sekin aika kun se vuoropuhelu on ollut kaukana hyvästä hengestä. Tai hyväksyvästä. 

Se oli sitä aikaa jolloin moitin itseäni, syyllistin itseäni, etsin vain vikoja itsestäni. Ei mitään hyvää ja kaunista. Ei mitään. 

Sellaista ajatusten paskassa tarpomista. Eikä siinä mitään, se ehta itsensä on kyllä ihan tarpeellista lannoittamaan hiekkamaata mikäli sellaisesta huolii saada sen viidakon, mutta siellä viikon kauneimmassa kukkapenkissä se vähän harmittaa liiallisessa määrin. 

Ihan loputon suo, mikä taatusti jatkuu, jatkuu ja jatkuu ellei asiaan havahdu. 

Miten puhut itsellesi? 

 

Mihin ohjaat sen energian? Mitä vedät puoleesi sillä energialla?

 

Loputtoman suon tarpominen alkaa harmittamaan, ja ottamaan päähän. Tuo tullessaan kiukun ja sen harmistuksen. Senkö haluat? Senkö tilaat? Sekö sitä mikä tuntuu hyvälle?

Mieti. 

 

On olemassa vaihtoehto. 

Miettiä miten puhut itsellesi. Miettiä mitä puhut itsellesi. Millä sävyllä keskustelet itsesi kanssa. 

 

Voisiko se olla sellaista hyvää ja kaunista? Voisiko se olla positiivisiä asioita? Voisiko käytetty sävy olla hellän pehmeä?

Tämän voi heijastaa toisin päinkin toisella tavalla. Mieti. Kumpa tuntuu paremmalla. Se, että eteen kävelee ihminen joka huutaa räkä suusta roiskuen ja käyttäytyy uhkaavasti syystä tai toisesta tai vähintään kävelee eteen kertomaan jotta ootpas sinä lihava tai ruma, tai että onpas sinulla tänään ihan tosi kammottavat vaatteet, tai tulla ruokapöytään kertomaan jotta yök, en todellakaan syö, ihan sama millä rakkudella oot tehny. Vai se, että eteen kävelee ihminen joka vilpittömästi ja aidosti ilahtuu kohtaamisesta, halaa ja kertoo sen kaiken ääneen antaen kaiken muun vain olla. Ehkä kehuu kuinka kauniin värinen huivi on kaulassa, kuinka se sopii juuri hänen mielialaansa, jonka kautta saa aikaan hyvän keskustelun hyvässä hengessä. Siis luultavasti, mikäli huivi kerrottu kauniin väriseksi. Tai että on ihan sama mitä syötte, että se pääasia hetkessä on se, että sinä, juuri sinä olet siinä. 

Niin. Kumman valitset? Kumpi tuntuu paremmalle? 

Ja miettiä sitten kuinka kohtaat itse itsesi. Minkälaisilla ajatuksilla, minkälaisilla tunteilla. Koska siitä se lähtee. 

 

Rouheesti todettuna paska vetää paskaa, kauneus kauneutta. Ihan sen pohjalta mihin keskityt. Ajatuksissa ja tunteissa. Ajatuksilla ja tunteilla.Tai sitä saa, mitä tilaa. 

 

Ajatukset ja niiden maailma on ihan liian arvokas asia antaa vaan olla. Niin arvokas että ansaitsee huomiota ja vaalimista. Koska oikeasti. Saattaa vaikka löytyä edestä.