Kädet kieltäytyvät kirjoittamasta sanoja, joita ei ymmärretä, tai jotka ymmärrettäisiin todennäköisesti väärin.

Kädet kieltäytyvät käyttämästä termistöä joka tulkinnanvaraista, yksi ymmärtää toisella tavalla, toinen toisella. Koska jokaisella oma totuutensa. Ja miksi edes yrittää kirjoittaa sellaista mille en löydä sanoja kertomaan, jos se sellainen on vaikka sellaista minkä voi vain kokea. Jokainen omalla tavallaan.

Uuden kirjan puhtaat sivut alkavat saada värejä. Hahmoja. Kuvioita. Kirjan sivuilla myös ajatuksia, tunteita. Sanat puuttuvat.

Meillä jokaisella on oma totuutemme. Se mikä juuri itseän ja jokaisen itsensä näköinen ja tuntuinen. Oikea ja väärä lakkaa olemasta, on vain se oma totuus. Oma polku. Oma tie kulkea.

Muutos on ja pysyy. Se on ystävä. Jatkuvaa kasvua. Jatkuvaa muutosta kohti sitä omaa totuutta. jokaisella omansa näköinen. On aivan turhaa energiantuhlausta verrata itseään toisiin, muihin kanssakulkijoihin, joista jokainen omalla polullaan. Kun jokainen on ainutlaatuinen, juuri kulkijalleen sopiva. Vain muutos on pysyvää.

 

Uuden kirjan kansien sisällä muutos on vahvasti läsnä.

Jokainen päivä tuo uutta. Jotain uutta ajateltavaa ja tuumailtavaa.

Läsnä on vahvasti tyyneys ja rauha. Elämisen tietynlainen helppous. Ehkä se tulee siitä hetkessä elämisestä, siitä että huominen meni jo eikä huomista vielä ole. Vankasta uskosta siihen että kaikki on oikein. Ihan vaan jotenkin hups, huomaan että en enää märehdi ja murehdi menneitä ja huomista, kun ne on ihan sama. Asiat järjestyy kyllä juuri oikealla tavalla kun niistä vain laskee irti.

Olemisen keveys ja rauha.

Syvä levollisuus. Kuinka kiitollinen olen siitä. Levollisuudesta. Voi vain hengittää ja olla. Nauttia hetkestä ja olla.

Siinä on hyvä olla.