Ne portit, se ovi, joka auki.

Se mitä sieltä tulee.

Jotain uutta, joka nostaa jo olemassaolevaa jollekin ihan uusille tasoille, lisää kertoimia valon loistaa ja avaa ovia energioiden kulkea vapaana.

Näen sen, tunnen sen.

Tunteet syvenee. Tunteissa uusia täysin syvyyksiä. Tunteita joille en yhtäkkiä enää vaan löydä sanoja, jotka kertoisi.

Minussa, minua. Minä.

Sellainen kylläinen ja täysinäinen olo. Että tässä ja nyt on kaikki, ihan kaikki. Istun ja hengitän, tässä ja nyt, hetkessä. Kun mitään muuta ei tarvita. Kaikki muu on turhaa. On hyvä olla. Rauha. Tyyneys. Lempeys. Levollisuus. Voi vain olla, hetkessä. Leijua sen kauneudessa tekemättä mitään, muuttamatta mitään. Kaikki on täydellistä. Olemisen ja elämisen keveys ja kauneus.

Onnellinen. Täydellisen onnellinen.

Kaikki. On.