Muuttunut. Kaikki ja ei mikään.

Kädet on auki koko ajan, keho alkaa tottumaan tunteeseen, joka entistä vielä paljon vahvempi ja selkeämpi. Tunnen energiavirran, voin ohjailla sitä, voin viedä sitä mihin sitä tarvitaan. Ihminen alkaa ymmärtämään termin "kaukohoito" merkitystä. On hyvä että ihmisellä on sanoja jotka selittää, mieli niin levoton uuden edessä ilman sanoja, jotka rauhoittaa. Kertovat mielen ymmärtämillä sanoilla mitä ja miksi.

Varmuus. Aivan ehdoton varmuus. Tiedän mitä ja miksi. Tiedän koko ajan mitä pitää tehdä ja miksi. Kokonaisuus on ympärillä koko ajan, olen osa sitä kokonaisuutta. Näen paikkani, ymmärrän sen. Aivan valtava helpotus! Syvää luotaamista kaiken aikaa, luontaisesti skannausta jotta pieninkään väre ei jää huomioitta. Näen kaiken, reagoin kaikkeen. Siihen mikä minun työtäni.

Koti-ikävä, kaipuu tähtiin, vihdoin poissa, pystyn olemaan ja elämään kehossa sen ikävän kanssa. Vihdoin on töitä, turhautuminen on poissa, saan tehdä sitä miksi täällä olen. En ehdi kaivata, kädet on täynnä töitä jotta kaikki järjestyy oikeaan hetkeen oikeassa paikassa. Helpotus sekin, että tiedän tien kotiin, jos ikävä kävisi liian vahvaksi. Pääsen hetkeksi, saan leponi. Kunnes on jatkettava. Hetki, joka riittää.

Niin suurta kauneutta. Niin suurta lempeyttä. Niin suurta rakkautta.