Kokemusmaailma, se sellainen kokonaisuus mihin koetut asiat jäävät olemaan. 

Kerätä sinne muistiin koettujen asioihin kautta olemaan se kokonaisuus mikä juuri oikea. Täydellinen ja oikea. Hahmottaa itseään sen kokemusmaailman kautta olemaan oikealla hetkellä näkyvä. Antaa kokemusmaailman kerääntyä olemaan se mitä kokonaisuutena on. Kokemusmaailman kautta hahmotella hiljalleen mille mikin koettu kokemus tuntui, minkälaisten tunteiden kautta se tullut määrittelemään kuka minä olen? Tuntuiko koettu asia hyvälle? Tuntuiko se pahalle? Tuntuiko se milleen, nostiko koettu asia pienintäkään tunnetta tullessaan ja ollessaan? Niin. Kerätä kokomusmaailmaa, antaa sen kasvaa niin rikkaaksi että oikealla hetkellä kaikki sen sinne kerätty osiltaan määrittää sitä kuka olet. 

Tarkoittaako se sitten sitä että alvaariinsa rampattava sinne, tänne ja tuonne niin että elämään saapuu suorittaminen? Sitäpä voi sitten hetken mietiskellä. Voisiko se tarkoittaa sitä hetkeen pysähtymistä, hetkessä olemista ja olemista se hetki? Sillä kartuttaa varastoa. Pysähtyä, olla ja poimia tarvittua olemaan olemassa oikealla hetkellä. Tämänkin kanssa pienet ihmiset loistavia asian opettajia. Ihan kertakaikkiaan loistavia. Ei sen tarvi olla kovinkaan kummoinen ihan vaikka arjessa oleva asia, mitä pieni ihminen jää katselemaan ja tutkimaan pysähtyen hetkeen, ollen hetkessä sillä luoden sen hetken.

Pienellä ihmisellä se tarvittu taito sisäsyntyisesti, täysin luonnollisesti olemassa oleva asia. Supervoima, sellaisella sanalla. Sitten se vaan katoaa aikuisuuden taa piiloon, siellä kuitenkin olevana. Se kaikki on jo olemassa, tarvitsee vain etsiä ja löytää. Se supervoima. Sillä alkaa maailma tuntumaan varsin toisenlaiselle. Lämpimästi suosittelen kokemaan..

Kokeile, tää nyt vähän hassu, silti sen arvoinen. Ota ihan mikä tahansa arjessa oleva esine tai tavara. Ota käteen. Mille se tuntuu? Mille se maistuu? Mille se tuoksuu? Mille se näyttää? Nouseeko sanoja kertomaan? Ajattele se niin että vierellä on henkilö, jolla silmät peitetty, millä sanoilla kertoisit hänelle kädessäsi olevan niin että hänkin näkisi sen? Lapset nerokkuudessaan vievät sitten vielä seuraavalle tasolle. Kun asia on tutkittu ja siitä tullut tuttu niin sen jälkeen alkaa mietintämyssy suoltamaan erilaisia käyttötarkoituksia mitä kädessä olevalla voikaan tehdä, ihan loputtomasti. Kieritellen, pyöritellen ja kokeillen luovat mitä parhainpia asioita olemaan. Sillä kaikella rikastuttavat kokemusmaailmaansa. Ei se sen kummallisempaa ole.

Aikuisuuden kokemusmaailmaa rikastuttavat asiat luultavasti jotain muuta kuin lapsen, ja silti, mekanismi ihan sama. Jätän olemaan kysymyksen jotta oletko koskaan syventynyt vessaparirullan syvimpään olemukseen? Tyhjän tai täyden, ihan sama, molemmilla saa luultavasti erilaisen muistijäljen olemaan. Se vessapaperirulla sellainen tuote joka hyvin luultavasti löytyy kodista kun kodista, sellainen mihin törmää ehkä useamman kerran päivässä, josko seuraavan kerran kohdatessa pysähtyisit ja jäisit hetkeksi miettimään.. 

Kokemusmaailman kerryttämistä ja rikastuttamista juuri itselleen oikealla ja sopivalla tavalla. Päälle vielä intuitiolla niin tulee taatusti just tarvittua. Mikä vetää puoleensa, mikä tuntuu hyvälle ensin edes ideatasolla? Kohteessa luultavasti tavalla tai toisella jotain tarvittua jonka kautta rakentaa minuutta olemaan. Tämäpä tämä, juurikin täydellinen; suosittelen lämpimästi kokemaan, käyttäen tarkoituksella juurikin tuota sanaa. Kokemaan. Sana, joka täydellisen tyhjentävä tässä tarkoituksessa. Loistava!

Lähteä sille polulle ensin ihan vaikka hissukseen kokeillen, ihan niinkuin lapsetkin tekee. Kokeilujen kautta opetella, sen jälkeen oppia jolloin tulee niin luonnollinen osa elämää ettei sen tarvitse pyöriä tietoisuudessa, sillä hetkellä sekin ankkuroitu olemaan osaksi kokonaisuutta. Kokea asioita, kokea elämää, antaa sillä sille mahdollisuus tarjoilla kauneintaan. Voin kertoa että universumissa, kaikkeuden todellisuudessa kauneus ei ole katoavaa, se on lisääntyvää. 

 

Jätän hetkeen myös sana fokus. Niin. Mihin keskität energiasi? Onko se keskittynyt oleelliseen, sellaiseen mikä tuntuu tärkeälle? Vai onko se levällään huitelemassa siellä, tuolla ja täällä? Mihin keskität ajatuksesi? Keskitytkö siihen mikä käsillä juuri nyt on vai huiteleeko ajatukset tosiaan siellä, tuolla ja täällä. Jos jälkimmäinen niin miksi? Miksi levällään?

Ja jos vastaus on jotta "eikun" ja "sitku" niin lupauksena pitkä tie, takuuvarmasti. Eiku ja Sitku on semmosia kavereita joista voi hyvällä omallatunnolla laskea irti, ihan mielellään vaikka potkia pihalle. Vähän kun jäät vaivihkaa seurailemaan toimintaansa niin huomaat kuinka ja paljon varastavat sinun omaa selkäsi takana. Iloisesti hymyilevä Nytku on parempi kaveri, tuo tulleessan jopa tuliaisia, aina ja joka kerran. Eikö kuulosta kivemmalle kaverille? Nytku on nimittäin semmoinen tyyppi joka pysähtyy, jää miettimään ja kokemaan. Keskittää ajatuksensa siihen olevaan sillä keräten siitä olevasta tarpeellisen, sinne kokemusmaailmaan. Näetkö nyt? Ihan helppoa. Oikeasti, tämä on ihan helppoa, koira on jäänyt hautaamatta tähän. 

Semmoinen tie että sen näkeminen tuo kaiken muun päälle elämään tosiaan sitä kauneutta. Tie jonka kerran löytyessä jää jalkojen alle olemaan, sillä kuljettamaan. Ihan taivaallisen rikas ja kaunis sellainen kulkea ja olla, maisemien vaihdellessa helppo ja kevyt. Ja kaunis. 

 

 

Ne on maailmassa olevat pienet asiat joskus niitä suurimpia..

Hauskaa, ilontäyteistä ja kaunista matkaa!

t. tiellä kulkeva