Kestää ne sielun tunteet, sielun maailmasta tulevat tunteet.

Kestää ne horjumatta ja olla lähtemättä niihin ihmisenä mukaan, pitää varsinkin ego kurissa ja nuhteessa, koska keho ei niitä pitkään kestä. Liian vahvoja, liian puhtaita. Voimassaan niin raakoja.

Elää kahden maailman välissä normaalia arkea.

Ymmärtää ja tunnistaa ihmisten tunteet sielun maailman tunteista. Erottaa ne toisistaan, koska ihan eri asioita.

Jos siinä näin aluksi opeteltavaa.

Toki voi myös mietiskellä sitä, onko olemassa tapaa hallita näkemäänsä. Hakea jotain tiettyä. Olla näkemättä jos ei halua. Vai onko olemassa vain himmennin jolla saat säädeltyä oman valosi kirkkautta. Missä on oven avain, jos haluaa olla rauhassa lukkojen takana. Onko se sallittua. Mitkä on rajat, mitkä on velvoitteet tai onko niitä. Saanko itse päättää, ihmisenä.

Ehkä se ihan tavallinen arki on ihan syystä olemassa. On muutakin elämää, sitä toisenlaista, kevyempää. Hyvä näin.