Vakavuus. Se sitten seuraavaksi. 

Huokaus, syvä sellainen. 

 

Siinä määrin selkeästi ja kirkkaasti on ajatuksien takaa noussut näyttämään mitä ja miksi, että ohi käveleminen tai olan kohautus turha toivo. Tämä tärkeä asia tässä ja nyt. Ensin kiitollisuus, sitten nöyryys, päälle vielä vastuu. Tunteina syvyyksiensä saattelemana. Nyt tämä. Vakavuus. Vaikea on olla katselematta sitä mitä kehon silmillä sitä näkemättä näkee. Ja jälleen se huokaus. Ihan on tiedossa mitä ja miksi, ja varsinkin minkä takia juuri näin. Miksi on polku ollut sellainen kun on ollut, miksi mikäkin kivi tai kukkaniitty sen varrella sijainnut juuri siinä missä sijainnut. Miksi on järjestys ja tahti olleet sellainen kun olleet. Sellaista kokonaisuuden hahmottamista, näkemistä ja ymmärtämistä. Ja mitä korkeammalta sitä katsoo, sen enemmän tuo hetkeen vakavuusaspektia olemaan. 

Järjestys kai tähtiin kirjoitettu, että juuri näin ja tässä järjestyksessä. Syystä että tässä kohtaa livennyt jokusen kierroksen verran mettään niiden puskien rytistessä ja isompienkin näreiden kaarnan lennellessä. Lopputulos sitten sellaista mikä ei niin kivaa katseltavaa. Siksi nyt näin, järjestys tämä. Tahti tämä ja tällä tavalla. Varmistusten ollessa monitasoiset. 

Vakavuuden olen rekisteröinyt ja siihen reagoinut. Sen täysin huomioinut, siihen pysähtynyt. Tuntuu tärkeälle nyt pysähtyä ja katsella. Kivaa ja sitä vähemmän kivaa. Koska se kaikki on se kokonaisuus. Kaikki olevaa ja jo tiedossakin ollutta, nyt vain kietoutuen kokonaisuudeksi. Katsella, vain katsella, koska nyt tiedän mitä katselen ja miksi katselen. Lähtemättä nähtyyn mukaan, kieltämättä sitä tai sukeltamatta sen kerroksiin. Nyt vain katsella, ja ymmärtää näkemänsä. Sen aika nyt. 

Vähän vetää mieltä vakavaksi. Tilanne. Hetki. 

 

Hilpeyttä unohtamatta. 

Sen sortin eläinseurakunta seurana että nauramatta on vaikea kohdata, sen päälle sellaiset juhlat sellaisessa paikassa sellaisesta syystä että liki pyhän juhlallisuuden lisäksi läsnä iloinen hilpeys. Elämä ja eläminen vaatii sitä hilpeyttä ja iloa, hymy ja naurua. Kai ne on niitä millä elämästä selviää hengissä..