Jäipähän nyt ajatuksiin pyöriskelemään.

Kai sitten tässä kohdassa ihan hyvä katsoa taakseen ja katsella näkemäänsä. Nähdä ja ymmärtää polkunsa, mitä ja miksi.

Pyörimään jäi sana "pelko". Katsellut sitä.

Pelkoa. Sitä, mitä ja miksi. Miksi pelännyt ja mitä pelännyt. Kuinka paljon se vaikuttanut elämään, kuinka paljon se tunteena ohjannut elämää. Pelko puhtaana tunteena ja pelko kontrolloinnin muodossa, sen kontrolloinnin tarpeen takana.

Ja toisaalta kuinka paljon on elämää ohjannut puhdas intuitio. Se tunne että on vaan pakko toimia niin tai näin.

Ne kaksi eri asiaa. Pelko ja intuitio. Vahvoja molemmat. Molemmat eri syistä kumpuavia. Egon pelko peittämässä intuition syvää ääntä, joka minun ajatusmaailmassani aina oikeassa, ja intuitio kävelemässä sitä omaa polkuaan joka ei paljon egoa kumarra.

 

Opetella erottamaan ne toisistaan. Sitten mietiskellä kumpaa kuunnella. 

Kumpa saa määrätä elämän ja sen tahdin?

Vai kokonaisuuden suloinen sekametelisoppa...