Jalat maahan upotettuina, edelleen.

Isoja asioita nyt niin paljon, että yritettävä vain seistä paikallaan ja katsoa mitä eteen tulee. Kuunnella ajatuksia ja katseltava niitä. Tuntuu, että on odotettu ikuisuus ja että nyt annetaan ihan antamisen ilosta ja riemusta.

Luopuminen. Se viimeisin teema. Se ja egon pelon määrä.

Luopuminen näyttäytyi ensin vain ihmissuhteesta luopumisena. Sellaisen ihmissuhteen, joka ollut vuosia tärkeä, paljon on ollut hyvää ja kaunista. Opettanut niin paljon sitä hellyyttä ja lämpöä. Sitä, mille tuntuu kun pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Antanut paljon rauhallisuuden kautta, korjannut entisen elämän syviä haavoja ja haalentanut arpia näkymättömiin. Ihmissuhde, joka on ollut paljon.

Aika laskea toinen vapaaksi. Aika päästää itsensä vapauteen. Aika kasvaa omana itsenään, sellaiseksi kun on.

Olisin voinut illan hämäryydessä antaa sormille luvan kertoa siitä, kuinka paljon pelottaa ja kuinka paljon sattuu. Pelottaa olla yksin. Irtipäästäminen satuttaa.

Oli aika oppia suuri asia. Ymmärtää se oppi.

Ymmärsin katsoa peiliin. Kysyä juuri ajoissa "mikä on oikeasti hätänä?".

Niin suuri asia niin pienissä sanoissa. Se hetki kun ego hävisi. Niin onnellinen, oli hieno hetki.

Vain se ihmisen kuori pelkää. Vain se ihmisen kuori tuntee kipua. Vain se ihmisen kuori kiukkuaa, potkii ja raivoaa.

Sielu on täysin tyyni ja rauhallinen, se hymyilee.

Asetelmasta tulee mieleen uhmaikäinen lapsi ja äiti. Viime vuosien ihmissuhde opettanut armollisuutta itseään kohtaan, lempeyttä ja rauhallisuutta, anteeksiantoa. Silottanut kovuutta ja armottomuutta itseään kohtaan, ottanut kädestä sen ruoskan joka satutti. Ego hävisi. Miksi lähteä sen rimpuiluun ja kipuun mukaan? Miksi hukuttaa itsensä sen loputtomiin syövereihin itsensä? Miksi antaa sen kuljettaa hämäryyden varjoihin? Ego häviää, kun se kohtaa sen sisällä asuvan lempeyden ja rauhallisuuden, joka antaa tilan kasvaa, mutta ei lähde mukaan kipuun. Saan ihmisenä kasvaa ja opetella tietäen että se valo ja rauha on sisällä. Että se rakkaus, jota ego on hakenut ja kaivannut on ollut koko ajan olemassa, kulkenut mukana ja kantanut vaikeat ajat. Vaikeat elämän kurssit, jotta ne on läpäissyt.

Sielun rauha ja lempeä rakkaus äitinä ihmisen keholle, joka opettelee elämään. Antaa lapselle rauhan kasvaa kauniiksi ihmiseksi, joka loistaa sielunsa, äitinsä, valoa ja kauneutta.