Väsynyt. Se on kai oikea sana kuvaamaan. 

Uupunut olisi sanana huono ja harhaanjohtava. Vähän väsynyt. Ne sanat kertoo olotilan. 

 

Onko väsymys aina huono asia? Uupunut, se olisi, mutta väsynyt. Kertooko se olotila vain siitä että on kohdannut, on tehnyt? Jos riuhtoo aikansa jotakin fyysistä, niin että jokainen kehon lihas tietää tehneensä, niin eikö vain siitä seuraakin euforinen olotila? No, minulle ainakin. Sellainen väsynyt ja samalla kaikkensa antanut olo. Rajoilla käymisen ihanuutta. Henkisesti lienee sama asia. Katsella rajojaan, käydä rajoilla, venytellä niitä ja niiden sijaintia. Tulee väsynyt olo, joka tuo hyvän olon. Sellainen positiivisella tavalla väsynyt olo. 

Muutoksen virrassa tullut ymmärretyksi miksi eväsreppua niin huolella on pakkailtu. Reppu täytetty kaikilla mahdollisilla herkuillakin ravitsevan ja terveellisen lisäksi. Ihan on tullut tarpeeseen jokaikinen suupala. Se on sellainen asia että silloin kun universumi raottaa seisovan pöydän ovea niin syytä on tankata. Ihan vetää vaikka ennemmin överit kun vajarit, vai miten se nyt meni.. Ne on vaikka niitä pieniä onnellisia hetkiä, mitä maailma täynnä. Ihan jokaikinen päivä niitä pullollaan. Ne pitää vain opetella etsimään ja löytämään. Kieriä ja rypeä niissä hetkissä, ottaa niistä kaikki se ilo irti mitä hetkellä on tarjottavana. Se on sitä evästä. Pieniä onnellisia hetkiä. Niitä ja kaikkea muuta hyvää ja kaunista mitä elämä tarjoilee. Pakata niitä ajatusten reppuun, sillä eväällä pärjää pitkälle. 

Muutoksen virrassa uiminen vaatii paljon, voimia ja niitä eväitä. Muutoksen virrassa joka kuorrutettu henkisellä sekä konkreettisella muutoksella. Mitäpä sitä vähään tyytyisi kun voi saada paljon. No, ehkä sanojen takana hivenen sarkasmia. Toisaalta juurikin niin, miksi tyytyä yhtään vähempään kun mihin on mahdollisuus? Muutos on alati oleva hyvä asia. Ilman sitä jämähtäisi paikalleen. Haluaisinko olla aina ja iänkaiken vaikka tälläinen kun nyt olen? Tässä hetkessä kyllä, mutta aina ja iänkaiken? Olisi painajainen. 

Muutokseen on hyvä kasvaa, hyväksyä sen olemassaolo. Antaa sille mahdollisuus. Sen virta osaa olla hurjakin, kyllä. Sellainen että vaatii todella voimia ja voimaa kyetä uimaan sen syvyydessä hukkumatta pyörteisiin. Vaan osaa se olla lempeääkin, sellaista kauniin soljuvaa. Sellaista mikä houkuttelee kahlailemaan kannustaen harkitsemaan uimista. Muutosta on niin paljon erilaista. Se on hyvä, jokaiselle omanlaisenaan. 

Ja koska se on alati olemassa, on paikalleen jämähtämisen vaara eliminoitu. Ihan parhautta. 

 

Virta saa viedä. Virta saa tuoda. Sille sillä on lupa.