Tämä pitäisi opetella. Tämä on tärkeä.

Liittyy himmentimen käyttöön ja siihen omassa valossaan seisomiseen. Se on opittava. Seisomaan valossaan.

 

Tuli käsittelyyn konkreettisesti auton ratissa. Alkoi ketuttamaan edessä ajava, joka ajeli mielestäni liian hitaasti, olisin halunnut ohi, mutta en päässyt mutkeisella, lumisella ja jäisellä tiellä. Viittä vaille raivon vallassa, ajotyylillä vaarantaen ihmis- ja eläinhenkiä, kuului viereltä se rauhallinen ääni, joka pyysi ajamaan rauhallisemmin, pitämään turvavälin.

Kuinkakohan monta kertaa olen sen sanan kuullut? Turvaväli!

Kiitos niistä sanoista, jokaisesta muistutuksesta, nyt taisin ymmärtää. Auton kanssa ja vähän muutenkin..

 

Auton kanssa rauhallisuus on valttia, taitaa päteä elämään yleensäkin. Mihinkä tässä on valmiissa maailmassa kiire ja hoppu? Perille ehtii muutenkin, rauhallisesti. Liika kiire nostaa turhaan stressitasoja, saa aikaan sellaisia energiavirtauksia joista ei hyödy kukaan. Päinvastoin. Maailmassa taitaa olla muutenkin ihan riittävästi sitä huolta ja murhetta, miksi sitä enää lisäämään omalla kiireellä ja hopulla. Suorittamisella. Suorituminen taitaa piisata.

Omassa valossaan pystyy seisomaan ja olemaan kun pitää sen oman turvavälin, huolehtii ettei kuminauha veny liikaa. Jokainen tietää kuinka paljon tirpaisee jos se äärimmilleen viritetty kuminauha lävähtää päin naamaa, sitä on syytä välttää. Pitää turvaväli, himmentää jos tarvitsee. Pitää kuminauha napakkana, ei velttona eikä liian kireänä. Sopivana.

 

Henkisesti ja fyysisesti. Tämä kaiketi taas sitä kokonaisuuden hakemista ja hallintaa.