Valinnanvapaus.

Ollut jo tovin hyvin suuresti ja monella eri tavalla tapetilla ja käsittelyssä. On tuotu niin vahvasti esiin ja käsiin että on mennyt perille. Olen sitä paljon miettinyt, kääntänyt ja vääntänyt. Pitänyt ja katsellut sitä käsissäni.

Olen sen tehnyt, koska se on ollut pakko tehdä. Pitää käsissä ja katsella. Miettiä ja tuumia. Katsella vaihtoehtoja ja miettiä niitä. Pyöritellä sitä kokonaisuutta ajatuksissa jotta se auki joka suunnasta, jotta näen ja ymmärrän jokaisen puolen.

Jotta voin tehdä valintani rauhallisena sen suhteen että tiedän mitä valitsen.

Valintaan ei ole enää pitkä matka. Näen sen, tunnen sen.

 

Tulee se hetki, jolloin tiedän. Seison viivalla. Viivan toisen puolen on se ihan mukava, ihan tavallinen elämä. Sellainen kultaisen keskitien elämä, josta kuollessani toteaisin todennäköisesti ihan hymyillen "kiitos, minulla oli ihan hyvä elämä".

Toisella puolella viivaa se kaikki. Se elämä, johon kiinteästi kuuluu kestoranneke huvipuistoon, sen vuoristorataan, johon tosin olen saanut kuljettajankoulutuksen. Se elämä, josta kuollessani sanoisin "kiitos, minulla oli täydellinen elämä, elin jokaisen hetken, tiedän mitä rakkaus on". Elämä jossa paistaa niin se kirkkaudessaan täydellinen elämänvalo, pitäen sisällään myös oksistojen varjot ja hämäryyden. Vaikka ei sekään elämä ole pelkkää huvipuistoa.

 

Toisella puolella ihan sellainen tavallinen ja normaali ihmisen elämä. Sellainen ihan kiva elämä.

Toisella puolella elämä, jossa kuljet valossasi, voimassasi. Mutta joka ei ole vain auringonpaistetta. Ei todellakaan. Ihan on erittäin hyvin tiedossa että niin paljon muutakin kuin auringonpaistetta. Aina se ei helpota oloa ja eloa että näkee, vaikkakin että vain yhden vaihtoehdon, mutta kuitenkin. Aina se ei tee elämästä kevyttä että tiedostat erittäin selkeästi rakentavasi vahvasti suurta kokonaisuutta ja tulevaisuutta omilla ajatuksillasi ja valinnoillasi, jotka siten tehtävä viisaasti ja harkiten. Leikkimisen aika kun on loppu. Se on ohi.

Elämä jossa se kaivattu syvyys. Elämä jossa se elämänvalo, sen kauneus. Elämä jossa ääretön voima, lujuus ja rakkaus. Niin huikaisevan kirkas ja kaunis rakkaus. Se tunne joka kantaa yli kaikesta. Aina ja ikuisuuden. Elämä jossa tuki ja suoja, turvallisuus. Elämä jossa vapaus.

Elämä joka minua varten. Elämä johon olen syntynyt. Elämä jonka haluan.

 

Tiedän jo nyt.

Täydellisen tyynenä ja vakaasti harkinneena tiedän valintani ja kuljen sitä hetkeä kohti sielu rauhallisena.

Vaihtoehtoa ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, vaihtoehto on minulle harhaa, se ei ole minua varten.

 

Kun se "ihan kiva" ei vaan riitä.