Kuinka raskas voi päivä olla? Ihmisen päivä.

Tuntuu tärkeältä kirjoittaa muistiin, kertoa itselleenkin, jotta ei unohtaisi, että aina ja jokainen hetki ei ole auringonpaistetta. Asioilla on aina puolensa, mitalilla myös se kääntöpuoli, jonka saa kaupantekijäisinä, ikäänkuin kuuluu kauppaan. Ei voi saada vain toista ilman toista, on otettava molemmat tai ei mitään. 

Siinäpä se. Taas näytetään ja tarjoillaan vaihtoehtoja joka suuntaan, onneksi vain valon puolia. Mikä tekee tästä päivästä raskaan kestää ja elää. Ihminen on polvillaan. Valon puoli vaikea koska paljon hyvää ja kaunista. Valonpuolen vaihtoehdot käyty läpi, aina vaan syvemmältä ja syvemmältä.

Sillä hetkellä kun rummun kanssa kallioille kiipeän, on oltava varmuus, on todellakin tiedetävä mitä tekee ja miksi. Valinnan on oltava ehdoton ja kyseenalaistamaton. Ja että se voi olla sitä, on jokainen vaihtoehto katsottava läpi. Jokaikinen ja pohjamutia myöten. Valinnan on oltava ehdoton. Piste. Valinnanvapaus olemassa jokaikisellä askeleella. Valinta on minun. Vain ja ainoastaan yksin minun. Ei vain sielun, ei vain ihmisen. Minun. Kokonaisuuden.

 

Käytävä läpi vaihtoehdot, vaikka koskee. Paljon. Satuttaa ja repii ihmisen kappaleiksi. Käytävä ajatuksissa kuitenkin läpi. Siitäkin huolimatta että tiedän että loppujen lopuksi jäljelle jää vain se yksi, joka kaikkeudessa sovittu. Ehdoton. Ainoa.

Revittävä irti se viimeinenkin riekale minäminää, joka vielä pitää kii ihmisen halusta. Ihmisen, jonka haluaminen kitkettävä, koska kaikkeuteen kuljettava nöyryydellä. Kai ihminen kokee kaikessa viisaudessaan joutuvansa luopumaan jostain sellaisesta mikä paljon. Helposta, kivasta ja mukavasta.

Nii-i. Raskaita on ajatuspolut olleet tänään. Tämänkin kai vaan läpikuljettava. Kai se vaan ihmisen pelkoa kaikkeuden suuruuden edessä. Epävarmuutta itsestä ja omasta voimasta. Ihmisen viimeisiä huokauksia ennen vuoren huipulle astumista. Huipulle, jolloin taakse jää pelot ja egon halut. Jäljellä vain sielun toiveet, valo ja rakkaus. Ihmisen, jolle alkaa avautumaan valinnan mukanaan tuoma elämä. Kirkkauden kauneutta hohtava ja loistava elämä, joka rikkaudessaan antaa kaiken. Aivan kaiken. Tuo tullessaan myös vastuun ja yksinäisyyden. Yksinäisyydellä tarkoitan kai sitä mikä pelottanut ihmistä aina paljon. Hyvin suuresti. Seistävä ja oltava omilla jaloillaan. Tehtävä valintoja ja päätöksiä. Seistävä niiden takana. Itse ja yksin. Vastattava itsestään ja huolehdittava kokonaisuudesta. Itse. Ihan itse.

Sellainen on polku, joka on valinta. Ehdoton. Ei helppo, mutta kaikkeudessaan rikas.

 

Se hetki kun rummun kanssa kalloille kiipeän. Se hetki. Paljon.

Siellä seisoo kokonaisuus.