Maadoittaa itsensä ihmisyyteen, keveyden sijaan raskaampaan, tietäen että sille syynsä. Tietäen sen syyn. Tietäen että se syy on tärkeä. Että se syy on tärkein. 

Maadoittaa itsensä ihmisyyteen jäämättä kii ihmisyyden raskauteen. Olla ihmisyydessä ihmisenä tietoisesti tietoisena. 

Kohdata ihmisenä ihmisyydessä sen suomat haasteet. Nähdä ne, ymmärtää ne. Kasvaa niistä. 

 

Koulu, tie tai polku aloitettu toki helpommasta päästä. Niinhän se menee ihmislapsikin ensin eskariin, siitä jatkaen koulutaivaltaan. Vaan onko se tietoisuuteen havahtuminen ja mikään sen jälkeen eteen tuleva kuitenkaan helpompaa kun se kaikki mikä kulkiessa polun varrella eteen tulee? Tuntuuko kaikki kohdattu, kaikki uusi, aina vaikealle? Alkaako se tuntua helpolle vasta kun kohdatun ymmärtänyt ja siitä oppinut? 

Havahtua tietoisuuteen. Se myräkkä minkä se nostaa. Tuntuuko se yhtään helpommalle tai vaikeammalle kun se mitä pohjamutien piiloista käsiin kaivellessa jää olemaan? Havahtua tunteisiin, havahtua sen ymmärtämiseen että niillä jokaisella tehtävänsä mitä tuomassa tietoisuuteen tai kokea, elää ja oppia niistä tunteista, niillä tunteilla tehtyä matkaa pidempään. Tuntuuko se missään kohtaa helpommalle tai vaikeammalle? 

 

Jälleen se vastaanottaminen. Se sen tärkeys. Sen ymmärtämisen tärkeys. 

Kovapäisille jääräpäille lienee syystä polulla kivikkoisia kohtia. Jalat, polvet ja kädetkin vereslihalla sitä oppii muistamaan ja olemaan unohtamatta muistamaansa. Oppimaansa. Sitä voi sitten raajat ruvilla yrittää muistaa sen vastaanottamisen hienouden. Jokainen tavallaan, kaikki tavat lienee sallittuja. Vaan sitä kovapäisempikin oppii kun matkallaan riittävästi rypee. 

Itse, sen tarkoittamatta yksin. Edelleen se. 

 

Vastaanottamiseen tottuu. Sen tottumisen myötä saapuu helppous. 

Katseet. Katse. 

"Ole se, mitä olet".

Kaikkeudessa olemassaolo, läheisyys, sen suoden hetkeen hetken levon ymmärtää.

 

Sellaista kohtaamista mikä pysäyttää niille jalansijoille. Sellaista kohtaamista mikä ravistelee kaiken turhan olemaan turhaa. Sellaista kohtaamista mikä saa kyyneleet kasvoille kiitollisuudesta siitä että itse, sen tarkoittamatta yksin. Sellaista kohtaamista millä nousta ihmisyyden syvyyksistä muistamaan, olemaan, oppimaan ja ymmärtämään. 

Kohtaamaan ja hyväksymään ihmisyyden syvyyksissä olevaa. 

 

"Ole se, mitä olet".

Minä. Kokonaisuutena. Minä.