Rutiinit.

Se sana pyörii ajatuksissa. Se, ja sana muutos.

Onko ihmisen pinttyneet rutiinit muutoksen edessä muurina?

Muuttuminen, kasvaminen, eteenpäin kulkeminen. Jatkuva prosessi, joka etenee koko elämän. Elämänkoulun käyminen ja oman polun tallaaminen. Onko rutiinit kivinä sillä polulla?

Periaatteella "kun aina on tehty näin!". Tai "aina olen ollut tälläinen" tai "aina olen tehnyt näin". Miksi?

Niin. Miksi? Jälleen kerran. Miksi teen näin tai näin? Voisinko toimia jollakin toisella tavalla?

 

Itse kuulun ihmisiin, joiden arkea ajatuksissa olevat rutiinit on rytmittäneet hyvin tiukasti. On ollut helppoa ja turvallista elää arkea kun olen tiennyt koko ajan mitä ja milloin.

Tietenkin on olemassa asiat jotka on vaan tapahduttava jokaikinen päivä tietyllä tavalla tiettynä aikana, mutta ne on ulkoisia rutiineja. Töihin on lähdettävä, ruokaa on tehtävä, kodista huolehdittava jos mielii pukea päällensä puhtaita vaatteita tai syödä puhtailta astioilta. Ne siis ulkoisia juttuja, ei päänsisällä olevia.

Ilokseni huomaan että päänsisällä olevat rutiinit alkavat hellittää, siitä todella pitää huolen lauman nuorin jäsen. Lauma järjestäytyy uudelleen, tietyt rutiinit kuitenkin säilyttäen. Mutta nuorin pitää huolen siitä että pakka on kuitenkin sekaisin. En voi ajatella että silloin ja silloin tapahtuu sitä ja sitä, kun en vaan voi. Koska mikään ei tapahdu silloin ja siten kun olen ajatellut. On niin paljon helpompaa vain laskea irti. Hymyillen todeta että jepjep, tämä meni nyt näin, selvä. Kertoa ajatuksille että saavat lentää vapaina, minkään sitomatta tai kahlitsematta. Onpa vapauttavaa!

Tässä mietiskellyt että kuinka paljon rutiinit ja kaavoihin kangistuminen ohjaa muutoksia sivuun tai lukitsee kyselemättä tietyn vaihtoehdon miljoonan muun seasta. Siis se, että jääräpäisesti tekee ja toimii aina sen saman vanhan kaavan mukaan. Viekö se polulla joskus hieman penkan tai ojan puolelle aiheuttaen kompurointia ja rupia polviin? Niin. Tunnustelen ja fiilistelen ajatuksen kanssa, että olisinkin niistä ihan itse rakentamistani kaavoista ja rutiineista vapaa.

Ajatus tuntuu hyvälle.

 

Josko voisi ihminen hellittää kaavoistaan ja rutiineistaan ja nauttia hetkestä, muutenkin kuin ajatuksissaan.. Hmm, laskea kaikista naruista irti ja vain olla. Kokonaisvaltaisesti vain olla. Luulen, että sitä kohti nyt. Onpa se hyvä asia että pakkaa sekoitetaan nyt, ja huolella, taitaa tulla ihan tarpeeseen..