Huumorintajun lisäksi universumin parhautta on koulutustarjonta. 

Hämmentävän laaja koulutuskokonaisuus josta jokaiselle piisaa ihan juuri sitä mitä tarvitsee ja ihan juuri niin paljon kun tarvitsee. Tarjonnan loppumista kesken lienee turhaa jäädä miettimään. Laidasta laitaan ja eri asteita niin että piisaa. Kouluja, kursseja ja sitten näitä intensiivikursseja. Päälle kansalaisopistoja, kesäyliopistoja ja webinaareja. Kaikkea. Paljon. Runsaudesta vain etsittävä omansa. Mikä tuntuu hyvälle? Mikä jää ajatuksiin elämään? Ja se miksi? 

Päättötodistusta lienee turha odottaa. Mutta koska juhlat kuuluu teemaan, tulee niitä vähintään kurssijuhlien muodossa. 

Ensin opiskellaan se mitä lähdetty opiskelemaan, minkä jälkeen huokaistaan ihan hetki ajatusten jo kulkiessa juhlahumuun. Mukaan sekoittuu tilanteen arvokkuuden ja juhlallisuuden tuomat inhimilisyydessä kulkevat kyyneleet, valmistelujen kauneus ja koristeiden kimallus. Olisiko juhlat juhlat ilman sitä kaikkea? Saat hetkesi loistaa, saat ansaitun hetkesi loistaa. 

Vaan kaikki juhlat loppuu aikanaan, tai ainakin se ylin karnevaali katoaa. 

Tulee se hetki, se sellainen oma hetki huokaisten istahtaa olemaan. Se sellainen hetki, jolla ajatukset käy läpi sen, sen juuri opitun juhlineen päivineen. Se kaikki muovautuu, rakentuu ajatusten kautta käsiin olemaan, se tavoiteltu opintokokonaisuus. 

Se on se hetki. Se on se tavoiteltu hetki. 

Se, kun se kokonaisuus rakentuen valuu olemaan. 

Se on se hetki jolla hyvä onnitella itseään. Se on se hetki, jolla aika loistaa.

 

Niin. Hetki, jolla aika loistaa. 

 

Omassa.

Voimassa.

Valmis.