Ensimmäiset haparoivat askeleet sillä polulla otettu. Varovaisena hiipien, pieniä hentoja askeleita. Hämmästys kun jalat kantaakin, vievät eteenpäin.

Polulla joka minun, jollain tavalla usvan takana pidettävä. Polku, jolla syvä tieto odottaa hakijaansa.

Polku, jolla salaisuutensa. Sanattomia ajatuksia, jotka kätkevät salaisuudet. Ymmärtää se, minkä jo tietää. Tuntuu että siinä tämän kirjan teema. Pelko on poissa, uuden edessä vain varovainen koska syvyydet täynnä sellaista minkä edessä osattava ymmärtää. Polku edessä täynnä sellaista uutta, jonka edessä lastenleikit on leikitty. On vain mentävä eteenpäin, jotta ymmärtää. Sen minkä tiedän tietäväni. Syvä tieto sellaista jolle vaikea löytää sanoja. On vain se tieto ja taito toimia oikealla tavalla. Kauhean vaikea selittää. Miten muuten sen sitten kertoisi kuin että minä vain tiedän. Yksinkertaisesti vain tiedän. Jotenkin yksinkertaisuudessaan vain näin. No. Se nyt vaan on sellainen olemassaoleva nyt jo itsestäänselvä asia.

 

On rauha kulkea. On voima kulkea. On viisaus kulkea.

On rohkeus ja uteliaisuus, jotka siivittävät askellusta.

Syvä tieto odottaa. Syvä vanha viisaus, joka tuo vastuun tullessaan.

"Ole viisas voimassasi". Niin. Viisaus tuo vastuun. Sen kannan. Siksi olen.