Jaksaa hämmästyttää, ja viihdyttää. 

Maailma on täynnä sitä symboliikkaa. Niitä numeroita, eläimiä ja erilaisia symboleja. Ne kaikki tuo mukanaan selkeyttä sanojen muodossa, kun ensin ymmärtää katsella ympärille, oivaltaa ja hakea tarvitun. Sanojen muodossa.

Sitten on koodattuja sanoja. Koodaukselle niiden sisään rakennettu tuntuu. Voi olla lauseita kirjoissa tai vaikka elokuvissa. Ihan missä tahansa. Sellaisia että silmä nappaa halutun sen jääden ajatuksiin pyörimään. Lauseiden lisäksi syvälle uppoavia sanoja. Ne on ihan parhaita. Jaksaa tosiaan hämmästyttää mitä yksikin sana voi saada aikaiseksi. Viihdyttää se, miten niitä eteen tulee ja tuodaan. Ihan eriskummallisten mutkien ja polkujen kulkemana. 

Niitä on ollut paljon. Yksittäisiä, jotka uppoaa ja sillä avaa. Tullut ja tuotu eteen hetkessä juuri se tarpeellinen. 

 

"Antaudu". 

Se viimeisin. Taivas, mitkä pariovet aukaisi edessä. Sellaiset minkä edessä en ymmärtänyt seisovani ennenkuin aukesivat. Yksi sana ja kuinka paljon nosti olemaan, ihan huikeeta! Pieniä kokonaisuuksia joista muodostui lopulta yksi iso sen pitäen sisällään paljon. Oivaltamisen iloa, onnellisen ihmisen on helppo hymyillä.

 

Täyttyä itse itsestään. Sen oivaltaminen ja ymmärtäminen. Niiden sanojen sisään pääseminen. Olipa hieno hetki! 

 

Sanat on aina hieno asia. Niiden merkitys voi olla kuulijalleen tai lukijalleen syvääkin syvempi. Tästä päästään puhumisen, ja lukemisen, tärkeyteen. Siihen, miten itselle täysin merkityksetön sana tai lause voi tosiaan olla toiselle juurikin se ehdottomasti tarpeellisin. Päästään niihin hetkiin kun tulee se tunne että pitäisi sanoa sana tai vaikka monta lausetta. Ne on niitä hetkiä kun se suun avaaminen kannattaa, se on erityisen suotavaa. Silloinkin kun se sanominen tuntuu vaikealle. "En minä voi, en minä pysty, en minä kehtaa". Mitä pelko sanojen sanomista voi jättää toiselta saamatta? Kyllä voi, kyllä pystyy ja kyllä kehtaa. Silloin kun se tuntuu oikealle. Silloin. Sanoa. Pelko on sellainen asia minkä yli vaan käveltävä. Se pelko on vain harhaa, ihmisyyden illuusiota. 

 

Jäädä miettimään sanaa tai sanoja. Jäädä miettimään sanan tai sanojen sisältöä. Antaa sen tai niiden avata ja nostaa tulemaan pintaan se mitä tullakseen. Niin lempeää ja niin pehmeää. Antaa rauhan katsella ja ihmetellä. Oivaltaa ja ymmärtää.

Sanat on suurta kauneutta.