Kasvaminen on muutosta ja muutos on kasvamista. 

Muutos on jatkuva liike ja prosessi. Suvannoissa on hyvä vetää henkeä kunnes on jälleen aika liikkua.
 
 
Suvannoissa myös hetki aikaa ajatella. Omat ajatukset pyörineet pitkään yhden kysymyksen ympärillä; mitä haluan. Eipä tarvinut ennen pohtia, kyllä tuli eteen ihan miettimättä ja pyytämättä, luvan kanssa toki. Viimeisen hypyn edessä jo tiesin että edessä tulee olemaan se hetki elämässä että ei ole pakko jos halua, mutta voi jos tahtoo. Sen viimeisen hypyn jälkeen. Sitäpä kysymystä nyt sitten pyöritellyt pitkään ja hartaasti. Mitä minä haluan?
 
Selvää ja suoraa vastausta on vaikea löytää. "Rahaa loppuelämäksi" tai "kymmenen lisätoivetta" eivät ole vaihtoehtoja. Miettinyt ja pohtinut, pyöritellyt vaihtoehtoja jokaiselta kantilta. Ottanut, katsonut ja hylännyt. Hirvittävän vaikea kysymys. 
 
Paljon olen löytänyt sellaista mihin väsynyt. Paljon myös sellaista minkä todennut kuolleena syntyneeksi ajatukseksi tarkemmin ajateltuna. 
 
Ihan puhtaasti ihmisenä on yksi toive. Yksi asia jota toivon. Syvyys. Toivon syvyyttä pinnan sijaan. Se on ainoa asia minkä tiedän tekevän onnelliseksi. Pääsy kysymysten taa, ajatusten ja kaikkeuden syviin vastauksiin. Pääsy elämän rauhaan tunteiden syvyyksissä jatkuvan vuoristoradan sijaan. Tuntuu että siellä syvyydessä asuu se kaivattu rauha. 
 
Hetkessä kaipaan niin paljon sitä rauhaa missä kaikki vain on. Ehkä se on ohikiitävää koti-ikävää, ehkä vain väsyneen muistikuva hetkistä jolloin on vetänyt hetken henkeä. Mene ja tiedä. Se kuitenkin ainoa asia minkä osannut nimetä. Syvyys, syvyyttä. 
 
 
Jonkinlaisen harson takaa näen häivähdyksen eteen. Kuva ei ole kirkas, tunne kuitenkin sellainen joka kannustaa kulkemaan, lähtemään itse suvannon helppoudesta kohti edessä kohisevaa. Luontainen uteliaisuus ajaa kulkemaan. Katsomaan mitä edessä on. Mitä sieltä löytyy. Paikalleen jäämisen vaihtoehtoa kun on turha edes ajatella, se on lakannut olemasta jo kauan sitten.