Kun on valmis. Kun eväät on syöty ja on levätty. Jäsennelty asiat ajatuksiin soljuviksi virroiksi.

 

On ollut ovi.

Unien mailla edestä suljettu, kahvakin ruuvattu irti. Poistettu kaikki mahdollisuudet. Paljon on vettä virrannut, jäätynyt, sulanut ja taas jäätynyt. Kuohunut ja pienesti soljunut.

Ja kun aika on.

Ovi on auki.

Katselen sitä kauempaa. Tunnustelen, kuuntelen. Vielä en tohdi mennä lähemmäs, on helpompaa kiertää metsän suojissa sellaiseen kulmaan josta näkee. Haluan nähdä sen minkä jo kuulen ja tunnen. Haluan laskea irti sellaisesta mikä raskasta kantaa.

Onneksi aikaa ei ole. Jokainen saa aikansa miettiä ja tuumailla.

 

Ja kun aika on.