Äkkiseltään voisi saada ajatuksen tai mielleyhtymän että kaikki aina pelkkää auringonpaistetta ja kukkaketoa, skumppaa ja vaahtokarkkeja. No ei ole, voin takuuvarmasti luvata että ei ole. Mutta voin myös kertoa että se paska on pakollista, ihan kertakaikkiaan tarpeellista. Ilman ei pärjää, pahoittelut siitä, syystä pakollista. Jätän ajatuksiin olemaan myös salaisuuden sen olematta salaisuus; se paskan lappaminen lakkaa ajallaan, sen jälkeen tarvittaessa otetaan kanankakkapurkki ja siististi heitellään rakeita lapion peittyessä seittiin.. 

Vedetäänpäs tähän se jo ehkäpä läpikäyty viidakko kun se hetkeen visualisoituu. Yritän lyhyesti, näin mielikuvana. Taitaa kuitenkin tulla romaani.

 

Otetaan tontti jonka pohja hiekkaa, ihan semmoista normihiekkaa. Kasvaako siinä hiekassa mikään? Alkaako harmittamaan neljännen kokeilun jälkeen kun kaupasta haetut kasvit kuolee, ihan lakkaa elämästä tai ei ainakaan perennapenkit juurikaan kukoista? Niin. Haetko vielä kerran tai muutaman lisää kasveja vain todetaksesi että ei kukoista ei. Mitä sillä hetkellä ajattelet? Ajatteletko että olet huono puutarhuri? Vai että kasveissa on se vika? Vai että naapuri ilkeyksissään käynyt myrkyttämässä kasveja yön pimeinä tunteina? Vai jotain muuta?

Missä kohtaa saapuu ajatus että ongelma voi olla maaperässä? Siinä hiekassa, että se vain sitä. Hiekkaa Niin.

No, kun tämä ajatus saapuu niin mitä sitten teet? Haetko sieltä kaupasta heti ensialkuun sen siistin purkin sitä kanankakkaa jota sitten sirottelet rakeen sinne, toisen tänne? Vai haetko kaupasta säkin valmista teollista lannoitetta jonka rojautat siihen mihin nyt sattuu leviämään? Keräätkö tontin pohjan täyteen risuja ja käpyjä maatumaan mitä jäät katselleen odottelemaan? Vai jotain muuta?

Mille kuulostaisi sellainen ihan ronski ote asiaan? Olisiko vaihtoehtona ottaa luuri käteen, tilata luovalla hulluudella vaikka vähän savea, jos sille tuntuu, mutta ainakin ihan vaikka valmista multaa, sellainen ihan vaikka rekkalastillinen valmikiksi sekoiteltua ja lannoitettua multaa? Ja sekoittaa se sitten siihen hiekkaan, ja tässä kohtaa tullaan kohtaan että ihan omin kätösin sen mahdollisen talkooväen hurratessa ja juomapulloa ojennellessa eli tämäkin, itse sen tarkoittamatta yksin. Ottaahan se päähän hiki päässä tehdä maansiirtohommia toisten lekotellessa, mut hei, teet itse itsellesi! Ja kun teet itse niin tiedät mitä teet ja miksi ja sillä tulee just hyvä.

Toisaalta, tuleeko ennen työhön ryhtymistä mieleen vaihtoehto että tiedätkö mistä tilattu multa koostuu? Onko siinä myrkyllisiä asioita tai mahdollisesti ikirikan sieminiä, sellaisia mitä et sitten kitketyksi saa jos juurtumaan pääsevät? Jäätkö miettimään. Niin, mistä haluat kasvun pohjan koostuvan? Valmiista, toisten tuomasta vai tehdä homman alusta saakka ja tehdä pohjan kerrasta kunnolla?

Sen jälkeen mennään seuraavalle tasolle, tämä nyt se hankala ja epämiellyttävä missä lakkaa hauskuus olemasta ihan viimeistään siinä kohtaa kun rekan peruutuspiippaus alkaa kuulumaan.

Nyt on siis edelleen ehkäpä sitä hiekkaa, ehkä vähän saveakin. Kasvaako maassa edelleenkään mikään? Niin. Mitä puuttuu? Mikä tuo sen voiman jolla kasvaa taatusti kukoistukseen saakka? Jep. Paskaa. Seuraavaksi tarvitsee paskaa. Ja tosiaan, mieluummin sitä koska ehta luonnontuote. Se mistä kotoisin on sitten valinta tai arvoitus, suurimpana erona lienee haju, koostumuksella sen rinnalla ei merkitystä. Mikä on sitä paskaa mikä lannoittaa juuri sen sinun tonttisi? Mistä se paska koostuu? Mistä se on tullut?

Tässä kohtaa huokaus. Niin lakkaa hauska ja kiva olemasta koska totuus valkenee. Pakko mikä pakko. Ilman ei kasva. Edelliseen puheluun verrattuna hyvinkin paljon vaisumpi puhelu, päivää, voisinko tilata kuorman paskaa. Mutta tiedätkö että siitä se hupi myös alkaa, oikeesti! Siitä, kun se peräkärry koossa tai toisessa saapuu paikalle, peruuttaa ja kippaa. Lavan kanssa samaa tahtia laskee suupielet, tiedän, mutta silti siitä alkaa parhaat osuudet sinun sitä vielä tietämättä.

Vaihtoehtojahan siinä hetkessä ei juurikaan ole. Tai on, mutta niistä jokainen toivottavasti liittyy keinoon millä levittää ja myöhiä sitä paskaa sinne maahan.

Erilaisia välineitähän on tarjolla vaikka ja kuinka ja toisaalta, menee se paljain käsinkin. Itse kokenut että sellainen rouhea ja kestävä pistolapio on hyvä, sillä pääsee laakista syvälle ja sen kanssa homma tuntuu luonnistuvan ja edistyvän melko rivakkaa tahtia. Ei siinä, sekoittelee sen paskan sinne maahan. Antaa mennä vaan. Taatusti tulee rakot käsiin ja hiki otsalle, luultavasti se mahdollinen talkooväkikin ehtii poistua paikalta aikansa hurrattuaan, iloisin asia se jos jäit itse työmaalle kulkematta kuppilan kautta koska pakko kun on pakko.

Vaan tulee tehtyä, ajallaan. Hyvä. Sitten tullaan kohtaan miksi iloinen asia jos jäit työmaalle. tullut lasti purettu ja maahan möyhennetty. Tulee jännitysmomentti asiaan. Menet suoraan nukkumaan ja tiedätkö mitä? Se voi olla että heräät seuraavaan päivään kuunnellen seuraavan lastin saapumisen merkiksi peruutuspiippausta lastin määrää tai laatua tietämättä ja taas mennään, levittämään sitä paskaa. Ihan vaan koska itsehän tilasit sitä paskaa, sillä puhelulla. Ihan itse tilasit ja sillä taatusti saat just oikean määrän. Et vain tiennyt sitä soittaessasi.

Tai toivottavasti se on se valinta, se että taas mennään levittämään sitä paskaa. Se kuitee se tarkoituksellisin ja hommaa eteenpäin vievin. Voi jäädä myös petiin itkemään ja kiukuttelmaan, voi hautautua ihan vaikka viikoksi sinne peiton alle voivottelemaan elämisen kurjuutta, mutta ehkäpä saapunut hajumaailma saa jollain aikataululla saapumaan työmaalle. Ja jos ei saa niin tiedätkö mitä, paskaan ei ole kiva hukkua..

Siinä tosiaan sitten valintoina ottaa itseään niskasta kiinni ja saapua työmaalle  lastin saapuessa tai sitten odotella vetkutellen aikansa jolloin kipattujen, levitystä odottavien lastien määrä on sitten se määrä x. Vaihtoehto kyllä, mutta tiedätkö että se että joutuu tilaamaan kaivinkoneen auttamaan tai tekemään hommat, maksaa ihan pirusti. Ja silti jää siivottavaa enemmän tai vähemmän, varsinkin jos paskaa ehtinyt valumaan kotiin saakka. Siten alkaa hommat tavalla, joka vähän rankempi. Vaihtoehtona. 

 

No niin, saitko kiinni ajatuksesta. Yhtään et tiedä milloin, mitä taikka kuinka paljon, ja että tullessa on vaihtoehtoja, joista sitten valita. Lähdetään siitä että lastin saapuessa olet kiltisti mennyt työmaalle, kerta toisensa jälkeen niin että paskan hajuun alkanut jo tottua. Ettet saa paskahalvausta piippauksen kuuluessa siihen pisteeseen että piippaus aiheuttaa enää olankohautuksen, jaaha ja saa vetämään saappaat jalkoihin ja tarttumaan valittuun työkaluun asiaa sen enempää miettimättä.

Se kohta on hyvä, siihen syytä pysähtyä. Jääppä miettimään. Onko hauikset vahvistuneet? Mille keho tehdyn työn jälkeen tuntuu? Onko se veltto vai onko jokainen lihas timmisti treenattuna paikallaan niiden tehtyä työtä enemmän tai vähemmän pitkään? Onko ruokahalu ollut viime aikona hyvä? Nukuttaako yöllä, tuleeko uni hyvin? Alkaako se oma tontti tuntua ihan parhaalle, koska sen pohja omin kätösin tehty, vain paskantuojien muuttuessa? Oletko kiintynyt tonttiin? Tekeekö mieli asettua aloilleen juurikin siihen? Taas, saatko kiinni? 

Itse sen tarkoittamatta yksin lapattava sitä paskaa ja sillä tehtävä maaperästä suotuisa ja hyvä niiden kasvien kasvaa. Toivottavasti näet saman kun minä. Koska mitä tapahtuu kun sitä paskaa möyhentää siihen hiekkaa riittävästi ja riittävän pitkään? Silleen hartaudella että ehtii tulla päälle sadekuuro jos toinenkin. Mieti. Onko se enää ravintoköyhää hiekkaa, tontti jolla ei kasva mikään vai onko se muuttunut olemaan maapohjaltaan ravinnerikas sen myötä että saapunut paska ehtinyt palaa, sen sekoittuen muuhun, kokonaisuuden muuttuen mullaksi?

Sellainen että saat ihan itse sitten valita mitä ja minne. Koska siinä on sitten se hienouskin että kun sen itse omin kätösin muokkaa olemaan just sopiva niin siinä alkaa sitten viihtyä ja sen myötä ihan vaikka rakennella paviljonkeja tuonne ja ja vaikka grillipaikkaa tänne. Just oikeilla rakennuksilla sitten tuoda varjoa jos mikäli joku kasvi sellaista tarvitsee, tehdä tontista sellainen mieleinen sen tullessa luontaisesti ilon kautta. 

 

Valintana vielä sekin että ihan vaan ihastelee tonttiaan muistellen tehdyn työn määrää. Ajallaan tontille kun tontille ajautuu kyllä siemeniä itämään ja kasvamaan, siinä vaan sellainen riski tosiaan että kun ei itse istuta niin ei tiedä mitä kasvaa. Itse istuttamat kun yleensä sillä tavoin rakkaudella vaalittuja että ne sillä kukoistaen sitten peittoaa, jättää alleen mahdolliset rikat sellaisten tontille ilmaantuen. 

 

Vaan kyllä. Sillä se tontti kukoistaa. Sillä sille tontille saa vaikka viidakon jos se sellainen mistä ilahtuu. Ja tontti kun tontti. Luja luotto sille ja siihen, kyseenalaistamaton luotto siihen että sataa, että ihan varmasti sataa, just se sopiva määrä just sen tontin päällä.

Sekin sitten oma lukunsa se kyseenalaistamattomuus, siihen vain kasvettava sen tonttinsa myötä. Sitä jos alkaa sateen saapumista kyseenalaistamaan niin sillä sen sitten kieltää saapumasta. Tähän sanoilla kerran usko lapsuuden, sulla oli suloinen. Sillä ja sieltä, käsi lujasti kiinni oman sisäisen lapsen käteen niin jo alkaa löytyä, ja kun löytyy niin lakkaa kyseenalaistaminenkin sillä hetkellä kun ymmärtää että se vain illuusio.

Sateen saapuminen satavarma, kysy vaikka poudan pekalta. 

 

 Ihan viimeisenä, katso ympärillesi. 

Tiedätkö. Se mitä näet on ihan omin kätösin tehtyä ja sillä olevaa. 

Se on se oikea hetki jolla korkata skumppapullo, kaivaa kristallilasit olemaan ja tarjota tekemistä kannustaneelle talkooväelle kanssasi se hetki, jolla skoolata ja onnitella, itseään. 

Ei muuta kun ihan reippaasti vaan, pohjanmaan kautta, sen on ansainnut!

Todella. Ansainnut.