Jokaisella oma totuutensa.

Se mikä itselle totta.

Täynnä uskomuksia, sellaisia mistä se oma totuus koostuu. 

 

Jälleen syntyminen. Sielun kiertokulku elettyjen elämien ketjussa. Matka itseensä. 

Niin. Menneet elämät. 

Tuntuu hasuille sanoille. Menneet elämät, sana menneet, sillä sanalla lukittu ja käytetty aikamuoto. Koska mitä aika on? Lineaarinen aikajana ihmisen keksintö? 

Menneitä, elettyjä, vai tässä ja nyt. Eri ulottuvuuksissa vain? 

Ajatus tulee näkynä renkaista, ympyröistä, joista jokaisessa oma sisältönsä. Niitä katsellut jo vuosia niiden ollessa ensin hujanhajan ja sekaisin, ihan levällään ja matkan varrella niitä hiljalleen katsellen ja järjestellen. Koska jokaisessa osa minua, minun totuuttani. Sillä rakentanut sitä tähän ja nyt kokonaisuudeksi käsiin. 

Sitä on hankala sanoittaa. Ehkä sellaista tasohyppelyä pelimaailman tapaan, ees taas, tai pelimaailmassa kaiketi suoritettava yhden tehtävät päästäkseen seuraavaan. Ehkä kuitenkin niin. Etsittävä ja katsottavan kuitenkin yhden renkaan, ympyrän tai pallon sisältö, ymmärrettävä se päästäkseen seuraavaan. Sellaista kasaamista. Helpointa kertoa ehkä esimerkillä. Tiedätkö sellaisen lasten lelun jossa pohja missä pystyssä vaikka keppi, jossa renkaita tms.? Sellaista että ensin huomaa että jotta keppi, ahaa, minkä perään havahtuu katselemaan ympärille jotta renkaita, selvä, minkä jälkeen saapuu tieto että niitä renkaita tarkoitus laittaa siihen keppiin, ja mielellään kokojärjestyksessä. Jotenkin niin, sillä aukeaa itselle. Siis keppi ja renkaita, joista kasattuna syntyy olemaan minä, ja minun totuuteni. 

Ne menneet elämät. Jos nyt käytetään sitä termiä. 

Jokaisessa oma teemansa, oma läksynsä. Omat kasvun ja opin kohtansa kokonaisuuden ollessa niin monisyinen ja valtava että hankala on yhden kehon kanssa sitä kaikkea opetella ja ymmärtää. Ja koska aikaa ei todellisuudessa ole, niin sitten monessa tasossa. Käy se niinkin, tai ehkä juuri niin. 

Niitä elämiä, tasoja kohdannut useita. Kaiketi juuri sen sopivan määrän jotta tässä tarvittu auennut olemaan. Tämän liityen ajatukseen ja tunteeseen että itse saa itseään kovinkin kauniisti linjattua kohti kokonaisuutta, niitä renkaita järjesteltyä siihen keppiin. Renkaita, joiden sisällä oleva tuo aina lisänsä olemaan se kokonaisuus. 

Itsensä kohtaaminen toisessa todellisuudessa, toisella tasolla ja todellisuudessa osaa olla kovinkin hämmentävää. Katsella ja ymmärtää, lähinnä ihan hirveästi yrittää ymmärtää jotta minä, tuo on koettua, tuo onkin todellisuudessa koko ajan olemassa. Katsella ja ihmetellä kysymystä miksi? Etsiä sitä omaa punaista lankaa sateenkaaren kaikkien värien seasta, selviä solmuja ja keriä sillä kokonaisuutta kauniiksi ja tasapainoiseksi keräksi. Jälleen, järjestellä renkaita keppiin koko järjestyksessä. 

Katsoa itseään silmiin, kohdata se oma katse tyynenä ja rauhallisena ymmärtäen ensin tosiaan katsovansa itseään, päälle ne mitä ja miksi. Antaa kohdatun katseen kertoa, tuoda kerrotulla osuutensa olemaan osa kokonaisuutta. Siinä se. Kuulostaa helpolle, eikö? No. Ehkä on saanut miettiä ja pohtia pitkään, välillä melko hartaastikin kysymystä "miksi?". Joskus odottava katse odottanut vuoroaan sillä "pitkään ja hartaasti", varsinkin jos kerrottava vaatinut pohjatyötä ajatuksella, pitkään ja hartaasti. Pohjat oltava olemassa tukevasti ja tiiviisti että päälle voi rakentaa lisää, niitä renkaita siis kokojärjestyksessä siihen keppiin jotta kokonaisuus seisoo tukevasti alustallaan. 

Vaan mikä mieletön voimavara! Mikä ihan uskomaton voimavara käsiin saapuessaan. Huikeeta todellisuutta! 

Ajatellaanpas vaikka nyt sen olettamuksen kautta että on tosiaan se keppi ja ne renkaat. Mieti jos niitä renkaita olisi vaikka miljoona jokaisen renkaan edustaen ammattia, oletan että maailmasta löytyy ammattinimikkeitä riittävästi tähän ajatusmalliin. Ja mieti jos jokainen ammattirengas edustaisi elämää, jonka olet elänyt, ja sitten tulisi se kohta että ymmärtäisit lyödä hajallaan olevat renkaat siihen keppiin kokonaisuuden rakentuen niiden sisällöstä. Saattaisi olla käsissä hetki, jolla tuntisi itsensä kovinkin viisaaksi. Luultavasti. Tai niin että rengas edustaisi rahaa, sekin helppo esimerkki. Jokainen rengas yhden enemmän kun edellinen, kannustaisiko se kasaamaan renkaita keppiin jos siitä palkinnoksi saisi kerätyn rahamäärän puhtaana käteen verottajan viemättä siitä lanttiakaan? Taloudellinen puoli tässä yhteiskunnassa sellainen, jotta saattaisi olla varsin hedelmällinen kannustin. 

Etsiä, löytää ja rakentaa löydetystä. Siinä se. 

 

Palaan jälleen sanoihin "anna kaiken olla, hiljene ja nauti". 

Todellakin näyttäneet syvyyttään, vieneet ihan mennessään. Ihan parhautta!

Kaikki on jo. Anna kaiken olla, hiljene ja nauti.