Viime yönäkin heräsin. Keskellä aamuyön hämäryyttä.

Tiesin. En ollut yksin. Tiesin kuka. Tiesin miksi.

Jotain opettelen unien maailman toisella puolella. Valveilla en tarkkaan muista, mutta jotenkin opettelen, teen, jotain. Sen tiedän. Juuri heränneenä kuulen ajatukset jossain ajatusten takana, hetken, ennenkuin ne kaikkoaa kehon taa, johonkin kuulumattomiin.

Tämä hyvä näin. Kaikki niin tuttua. Ja kuitenkin uutta.