Tuntuu, että elämässä kaikenlaisen suorittamisen aika on ohitse. Tuntuu että on tullut aika elää, kuunnella itseään.

Kukaan ei onnea tuo tarjottimella, se tarjotin on omissa käsissä ja jokainen kattakoot tarjottimelle sen mikä itsensä onnelliseksi tekee ja tarjoilkoon sen itse itselleen.

 

Mikä tuo onnen?

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Mistä minun elämäni on rakennettu?

Kuka minä olen?

 

Siinä on miettimistä talven ajalle. Elämä tuntuu menevän puolen vuoden sykleissä jakautuen kesään ja talveen. Kevät herättää eloon, syksy rauhoittaa levolle. Tämän itselleni suon hymyillen. Tämä on juuri oikea tapa minulle. Kääriydyn yhä tiiviimmin pesän lämpöön ja rauhaan. On hyvä olla.