Taas on olleet ovet kiinni, harja vasten ovea. Pesän jokainen rakonen tilkitty umpeen. On ollut hyvä olla omassaan. Tiukasti. Se on tunutunut hyvälle. Hiljaisuudessa kuulen paremmin, tunnen vahvemmiin, näen kirkkaammin. Tiukasti on suljettu kaikki muu ulkopuolelle.

"Ole omassasi". Olin, olen.

Omassani, itsessäni.

Levännyt. Rauhoittunut.

 

Tunturit kutsuu.

Jo tovin tiennyt että on mentävä. Jo päiviä olen ääneti keskustellut, kuunnellut ja hiljentynyt suurten edessä.

 

On aika mennä.

On aika olla.

Minä.