Tuntuu että jokin uusi alku. Tuntuu että edessä tyhjät kirjan sivut. Sillä tavalla tyhjät, että alkaa kokonaan uusi kirja.

Tuntuu että jokin entinen on takana. Että yksi kirja kirjoitettu, seuraavan kansilehti tyhjänä edessä.

 

Myrsky riehuu konkreettisesti maapallolla, tehden konkreettista tuhoa, näyttäen sitä konkreettista voimaa, jonka edessä ihminen on voimaton.

Toisenlainen myrsky näyttää voimaansa, lempeää voimaansa. Sekin sellainen jonka edessä ihminen voimaton. Myrsky jota silmä ei näe.

Myrsky, joka sellainen että on parempi lentää sen yläpuolella. Katsella sitä yläilmoista. Siellä missä se ei pääse riepottelemaan, siellä missä sen nostattamat roskat ei lennä silmiin. Voima riittää siihen. Tuulet niin voimakkaat, että ne nostaa, antavat siipien alle tarvittavat pyörteet. Voi vain leijailla niiden aallonharjalla ja olla. Katsella myrskynsilmän kauneutta.

 

Unet on tulleet takaisin.

Unet, joiden symboliikka entistä vahvempi ja selkeämpi. Myös ulottuvuudet kerroksissa. Niiden ajatteleminen ja purkaminen mukavaa.

Aika, jolloin työt tehdään ajatusten maailmassa, unien takana.