Aihe, mikä ollut vahvasti läsnä. 

Trauma.

Taatusti löytyy kokonaisuuden rakannusaihioina olemassa ihan jokaiselta, sisältäen myös rakentamiseen liittyvät työkalut. 

Kuuntelen ja maistelen sanaa trauma. Sanana kuulostaa kovalle ja jotenkin luotaantyöntävälle. Rumempiakin sanoja toki löytyy, kuitenkin kaukana pehmeästä ja pyöreästä, soljuvasta ja lempeästä. Ja niin on sekin mitä sanalla kuvataan. 

Trauma. Ajatuksissa tapahtuma, joka jättää jäljen, tai vamman, jonka kanssa saa sitten tehdä töitä huolella, hartaasti ja pitkään. Jokaista sanaa alleviivaten. Myös sanoja tarpeeseen ja syystä. 

Sitä kun kehoon tai mieleen tulee tai syntyy tukos, estää se virtaamisen. Tulee pato joka alkaa kerryttämään kerros kerrokselta taakseen, kunnes aiheuttaa tulvan, mikä taas saattaa aiheuttaa enemmältikin pään vaivaa ja tehtävää hommaa. Notkeampaa on elo kun virta saa virrata vapaana, tai ainakin on hymy sillä herkemmässä. Ajatus joka kannustaa pysähtymään ja olemaan asian äärellä. Siitäkin huolimatta että sarjassa jonka tiukkuus taivaissa. 

Helpointa ajatella ehkä fyysisen kehon kautta. Jotenkin luonnollisemman itsestäänselvää. 

Sitä jos teloo itsensä tavalla tai toisella niin melko herkästi tulee ihan luonnostaan hoitaa hommaa siinä hetkessä sekä jälkikäteen. Siis jos vaikka kaatuu ja teloo jalkansa niin nopeasti saattaa tulla ajatuksiin käyttää vaikka kylmää pahimpaan turvotukseen ja jos ihan menisi jalka alta päivien kuluessa niin hakeutua lääkärin kautta vaikka fysioterapiaan saakka, mikäli vamma sen vaatisi. Luonnostaan, kyllä, kun käynyt trauma näkyy ja tuntuu selkeästi fyysisessä kehossa sen estäessä normaalin arjen soljumisen.

Vaan entäpä sitten kun trauma ikäänkuin näkymättämänä henkisellä tasolla näyttäytyen kuitenkin fyysisellä tasolla? Ihan samanmoinen kun nyt vaikka sen kintun telominen jälkiseuraamuksineen ilman että käsin kosketeltavissa. Mitäs sitten? 

Kohta jonka äärellä sanaton. 

Kuukausia sitten sana trauma vain sana. Sana ilman mitään sisältöä. Sana muiden joukossa. Kunnes avautunut kokemusmaailman kautta intensiteetillä ja syvyydellä mikä saanut haukkomaan henkeä. Ja mistä leikinlasku ja huumori niin kaukana kun kauaksi voi päästä. Huhhuh ja joo,o. Oliko elämä onnellisempaa ilman asian äärellä koettua kokemusmaailmaa?  Se voi tieto lisätä tuskaakin, kyllä, vaan joskus sen tuskan kautta saattaa löytyä henkeäsalpaavaa kauneutta. 

Niin. Oliko elämä onnellisempaa ilman koettua? Kysymys, johon vastaus äärettömän helppo. Kaukana onnellisuudesta. Näennnäisesti kietoutuneena onnellisuuden illuusioon ja harhakuvaan, jonka oma mieli askarrellut tueksi ja turvaksi olemaan suojakuori jonka takana kuitenkin epämukavaa. Hiostaisi se konkreettinen haarniskakin, tai vaikka tipupuku, jos sellaiseen tarpeellista pukeutua. 

Pohjatöitä tullut tehtyä ihan posketon määrä, alkaa kirkastumaan mitä ja miksi. Ja syystä, tehnyt niitä pohjahommia, ilman sitä osuutta lopputulos luultavasti jotain mikä kaukana tarkoituksesta. Tehdä itse itsensä kanssa pohjatyöt alkaen ensimmäisestä kerrasta kun kysymys "miksi?" saapui ajatuksiin kieppumaan. Työstää ja työstää, hitaasti ja varmasti, askel askeleelta tasapainoa olemaan. Ja hetkellä kun saavutettu tasapainoa osaltaan kannattelemassa, ottaa ja avata ovi saapua ja tulla. Kaiketi intuitio piti ovea kiinni oikeaan hetkeen saakka, se kun on sekin ovi sellainen että itse on haluttava ja itse on ovi avattava, koska ovi vain oman nenän edessä. 

Avata ovi ja sekunnissa haukkoa happea syystä ja oikeasti todelliseen tarpeeseen. Hetki, jonka luultavasti muistan hyvin  pitkään. Kokemusmaailman niitä hetkiä jolla Merkitys käyttäen isoja kirjaimia liki koko sanan kertomiseen. 

Senkin voisi kertoa isoilla kirjaimilla kuinka äärettömän, korostaen äärettömän, tärkeää on sillä hetkellä olla tuettu ja kannateltu ihan tavalla tai toisella, mutta niitä kumpaakin suuresti korostaen. Tuettu ja kannateltu hetkellä joka vetää motilla metriä koivuhalkoja päähän niin että taatusti osuu ja tuntuu. Vetää ilmat niin pihalle että ottaa ihan todella aikansa saada happi jälleen kulkemaan. Se on sellainen ovi ja sellainen kynnys astua yli, että ihan meni laakista ymmärrykseen terapeuttisen ammattikunnan olemassaolon tarkoitus. Toki siitäkin suoriutuu kotona näennäisesti omineen ihan vaikka nojatuolissa istuen, lämmin suositus kuitenkin hoidella hommaa jotenkin muuten.. 

Aukesi sanan sisältöä olemaan siinä määrin että toi tullessaan rekkaletkallisen verran tavaraa työstettäväksi ja mätettäväksi, onneksi lapiot olemassa. Kokemusmailman auetessa ymmärrys sen äärellä kuinka paljon henkiset traumat määritellyt minuutta, kuinka paljon kietoneet ympärilleen saaden lopputuloksen olemaan jotain mistä vaikea olla ylpeä. Kuinka paljon henkiset traumat ohjailleet elämää, käyttäytymistä ja olemista vieden omalle polulleen joka jalan alla epämukava. Suuri huokaus. Asiaa ajatuksella katsellessa aukeaa syvemmälle ja syvemmälle. Tämä sitä että hiljalleen puista muodostuu metsä, joka ajallaan näyttää monimuotoisuuttaan. 

Ymmärryksen kautta havahtua siihen todellisuuteen jotta jaaha, se kaikki siis jumissa kehossa. Näyttäyten ja oireillen tavalla ja monella. Tukkimassa virtaa jonka voimalla virtaa padoista huolimatta vaan helpompaa olisi kun saisi virrata omaa tahtiinsa ilman tulvia. Eli työstettävissä. Kyllä. Lakkaa vaan helppous olemasta kun päästää sen todellisuuden äärelle. Sillä hetkellä nimmittäin menee nopeasti ymmärrykseen että ihan on itse työ tehtävä. Ja ihan valitulla tavalla. Vaihtoehtojen ollessa toki läsnäolevana, ilman että vaihtoehtona. Sitäpä on sitten saanut mättää. 

Ymmäryksen kautta oivaltaa prosessin olevan hidas, kai tarkoituksella ja syystä. Opetella uutta keho-mielitasolla. Etsiä ja löytää padot, joita hiljalleen purkamalla askel askeleelta lähempänä haluttua lopputulosta. Kulkea elämän askelia kiireen lakattua olemasta, ymmärtää aikaa olevan loppuelämä. 

Sellainen pikkujuttu hommassa kyllä on että ihan saa valita kuinka hommaa hoitaa. Minkälaisen tuen piiriin hakeutuu ja millä tavoin asiaa huoltaa eteenpäin, haluaako hoitaa pelkästään oireita, elää niiden kanssa, vai pureutua suoraan juurisyihin niiden auetessa näkyviin. Vai onko se valinta? Sitä miettinyt ja pohtinut. Onko se kaikille vaihtoehto ottaa härkää napakasti sarvista kiinni ja määrätietoisen lempeästi kertoa sille härälle kuin maailma on ja pyörii vai onko tosiaan muitakin todellisia vaihtoehtoja? Jokaisella ehkä oma valinta. Hoitaa ja huoltaa oireilua, mikä ehkä tarpeellista hetkellisenä tukitoimena, todeta sen olevan hyvä ja riittävää vai etsiä se syy ja pysähtyä sitten sen äärelle. Auttavaa ammattikuntaa olemassa lähtöön jos toiseenkin, tarpeen ja halun mukaan. Kunhan tulee työstettyä pisteeseen jolla ymmärtää mitä ja miksi. 

Olemassa sekin hetki jolla huomasin oman voiman riittävän, että se kannattelee omaa kokonaisuutta kokonaisuudessa. Että sekin tukee olevaa tasapainoa, että askeleet vakauttaa saavutettua tasapainoa. Että se tasapaino on sellainen Tärkeä Asia. Sen kautta saa työstettyä työstettävää sen verran letkeämmin rantein ettei ihan uuvahda työmaalle työn äärelle. Saa ainakin viheltelemään eteenpäin kuljettavaa melodiaa lapion liikettä rytmittämään. 

Syitä ja seurauksia. Niissä sanoissa. 

Sanoja ja niiden sisältöä miettien ja katsellen. 

Aikaa kokonainen elämä.