Syvä tietoisuus ja ymmärrys sen äärellä että tukivoima on samaa kuin oma voima. Ajatus joka kirkas, kuitenkin sanoihin hankalasti puettava. 

Tukivoiman avulla tasapainoon, saavutetun tasapainon kautta asian ytimen äärelle, omaa voimaa käyttäen kokonaisuuden vakauttamista. Silläkö se lakkaa hiljalleen se jatkuva horjuminen? Sellainen, mihin hiljalleen alkanut väsymään. 

Tukivoiman tuella hengästyttävän määrätietoisesti rajojen kautta keskelle. Siinä hetkessä laajentuen olemaan rajojen sisällä oleva kokonaisuus. Mihinköhän sanoihin senkin hetken pukisi? Melkoisen avaava ja ymmärryksen räjäyttä hetki kuitenkin. Laajentua rajojensa sisään kokonaisuudeksi, ehkä ne tosiaan kuvaavat sanat.

Tästä hiljalleen, askel kerrallaan kiireen kadottua tuuliin. 

Askel kerrallaan.