Sitä kun lakkaa pelkäämästä pelkoa, sen kohtaamista, alkaa se näyttämään kasvojaan eri kanteilta.

Mitä ja kuinka paljon erilaisia asioita ihminen voikaan pelätä?

Miksi? 

Mistä pelko tulee? Mistä se kumpuaa?

Kuolema. 

Se seuraava varsin reipashenkinen teema. 

Onpa sitten tullut sellaisella vahvuudella ja niin monin eri tavoin tämäkin että saanut tarttumaan aiheeseen. Kai jokainen on pelännyt omaa kuolemaa jossain kohtaa elämää. Minäkin. Kyllä. Vaan tämä nyt muuta kun sitä. Ajatuksella lähden kun aika lähteä, kuolema siirtymistä todellisuudesta toiseen, että kuolema kuolemana ihmisyydessä oleva illuusio. Ollut hankalaa löytää sanoja. Olen nähnyt kuolleita, koskenut kuolleeseen. Kohdannutkin kuoleman, mikä voi olla kovinkin kaunis hetki. Siirtyminen todellisuudesta toiseen, hetkessä keho vain lakkaa toimimasta. Hartaasti kierittelin ja pyörittelin.

Pelätä kuoleman mahdollisuutta? Olisiko se niissä sanoissa?

Äärimmäisen välteltävä asia, minkä äärellä lamaantunut niin monesti että laskuissa mennyt sekaisin jo pitkän aikaa sitten. Rassannut päätä sellaisessa mittakaavassa että harmittanut liian monta kertaa. Kierrellyt ja kaarrellut, ollut kivenä kengässä hiertämässä ikävälle tuntuvalla tavalla. Sen sanoittumatta, sen ollen olemassa ilman mielen hakemia sanoja jotka toisi ymmärryksen. 

Kunnes juuri oikeat sanat ja naps, auki ja käsissä. Työstettävänä. Yhdeltä kantilta katsottuna.

Toiselta kantilta katsottuna heijastamassa omaa epävarmuutta.

Kolmannelta kantilta katsottuna pelko menettämisestä? 

Niinpä niin, lukemattomat on tosiaan pelon kasvot..

Mistä pelko tulee? Mistä se kumpuaa?

Kysymykset joihin vastaus kaikkea muuta kun yksiselitteinen. Kysymykset, joita kuitenkin tuntunut hyvälle pysähtyä miettimään. 

Mitä pelkään? Mistä pelko tulee? Mistä se kumpuaa?

Etsiä, penkoa ja tonkia siihen pisteeseen saakka että se juurisyy alkaa hahmottumaan. Helpottaa kummasti, tuo ymmärryksen kautta vapauden. Ymmärryksen kautta pääsee työstämään, lakkaa hiertämästä kengässä. 

Pieni, kevyt huokaus.

Seuraavaksi? Tarjolla mitä?

Hitusen alkaa olemaan mieli sellainen jotta voisipa vaikka alkaa piisaamaan tähän hetkeen, että olisi varsin mukavaa vaikka vetää happea jossakin välissä, vaan itsepä olen valinnut. Mikä yksinkertaisesti toteamuksena täysin tyynen rauhallisena. Itse olen valinnut. Olisin voinut toimia toisinkin, valita vaihtoehdoista joita kai piisaa ihan juurikin riittävästi, vaan tällä ja näin nyt.

Hyvin luultavasti sillä on merkitystä että pysähtyy ja että menee perille, sitten tavalla millä hyvänsä.