Syvyyksissä käyty keskustelu.

Jäin miettimään.

Onko kokemus yksinäisyydestä erillisyyden tunteen tuoma tai luoma harha?

Yksinäisyys osaa olla pelottava tunne kokemusmaailmassa. Tunne ja kokemus siitä että on ihan yksin suuressa maailmassa, että on selvittävä ja pärjättävä. Saa kokemaan turvattomuutta, sen yksinäisyyden päälle. Lopputulos? Loputon juoksumaraton tunteen äärellä joka illuusio, harha maailmassa jossa ykseys todellisuus.

Yksinäisyyden tunne lienee jokaiselle ihmiselle tuttu elämän polulla. Tunne siitä että on yksin ja yksinäinen. Kipeäkin tunnemaailma. Kyllä. Tiedän tunteen. Näyttänyt kasvojaan mittakaavalla jolla on piirteet piirtyneet olemaan. 

Mitä saa aikaan? 

Juoksemaan karkuun. Hiki valuen, jokaista lihasta käyttäen juoksemaan karkuun. Hakeutumaan ihmisten keskelle, tekemään ihan mitä tahansa jotta tunne katoaisi, mieluummin lakkaisi kokonaan olemasta. Itkemään sen äärellä ettei sekään vie tunnetta taivaan tuuliin, että ihmisten keskelläkin tuntee olevansa totaalisesti yksin. Kipua ja kyyneleitä sen äärellä että mikään juostu määrä tuntunut riittävän, että jokainen askel enemmänkin lisäämässä kuin poistamassa tunnetta joka pelottava. 

Taustalla kuitenkin kokemusmaailma, jossa turvallisuuden tunnetta omasta, siitä että uppoutuneena omaan yksinäisyyden tunne lakkasi. Jossain kohtaa sitä väsyy juoksemiseen, jalat lakkaa kantamasta. Sitä pysähtyy ja jää miettimään.

Miksi?

Mitä juoksen henkeni kaupalla karkuun ja miksi?

Mikä yksinäisyydessä pelottaa ja miksi?

Onko se todellisuus vai illuusio, harha?

Olenko oikeasti yksinäinen?

Erillisyys ja ykseys, yhteys. 

Erillisyyden ollessa itsenäisyyttä. Voimavara ihmisyydessä, minkä ymmärtämisen kautta karkuun juoksemisen tarve katoaa. Yksinäisyys eri asia kun itsenäisyys, itsenäisyyden tarkoittamatta jääräpäistä tarvetta selviytyä ja suoriutua kaikesta itse mentaliteetillä "minä itte". Itsenäisyyden antaen tilan haluta itse sen olematta pelon sanelemaa. Esimerkiksi hakeutumaan seuraan koska haluan hakeutua seuraan, sen olematta pelon sanelemaa tai tekemään asioita koska haluan tehdä. Koska tekemisen haluaa kumpuaa minusta.

On eri asia juosta pelon siivittämänä karkuun kun haluta itse kulkea omasta vapaasta tahdosta, ihan vaikka maisemia ihaillen, jotka veren maku suussa jää näkemättä. 

Olenko yksinäinen? 

Voisinko olla yksinäinen? 

Rajat voi pukea myös sanaan tai sanalla itsenäisyys. Rajat, jotka minä. Rajat, joiden sisällä minä. Ykseydessä oleva erillisyys. Ykseyden ymmärtäminen, tunteminen ja kokeminen alkulähteen kautta. Sukeltamista, kellumista, täysin upoksissa olemista sellaisessa mitä kaikki, mistä kaikki. Erillisyyden ymmärtäminen sen kautta. Sen, että rajojen sisällä minä.

Niin. Ne elämän suomat suurimmat opit piilenee juurikin niiden teemojen sisällä joita juoksee karkuun, kunnes väsyy siihen juoksemiseen. Teemoja tarjolla kaiketi kaikkeuden luovuuden koko paletin värisävyillä.  

Pysähtyä miettimään sitä, mitä juoksee karkuun? Ja miksi? 

Mikä siivittää askeita? Ja miksi?

Taikasanana "pysähtyä". Suoda se hetki itselle. 

Pysähtyä. Hetkeen.