Tunnemaailma vahvasti läsnäoleva. 

Erilaisena, jotenkin uutena. Uudenlaisena. Tekisi mieli käyttää sanoja vain olevana. 

Sitä katselen. Näkemääni ajattelen.

 

Miten valtava rikkaus! Kertakaikkiaan sekin jälleen huikea kokonaisuus ja työkalu, kompassi ja kartta. Osaltaan kaikki. 

Miten kiitollinen siitä. Sanat siitäkin huolimatta miten helvetilliselle kiroukselle hetkittäin tuntunut. Se, että vienyt mennessään ajatuksella sadasta herneestä yhden edusten järkeä. Ja juuri sen ollessa se rikkaus polulla, sen sille joka hetki sille tuntuneena.. 

Kokonaisuus saanut aikaan sen että polkua tullut askellettua tunteet edellä, niiden osaltaan ohjaneena askeleita selkeän määrätietoisesti ja vahvasti. Itse tiedän miten eriskummallisiin tilanteisiin ajatunut, hakeutunut ja mistä itseni olen löytänyt. Ajatukset nostaa hymyä kasvoille, katseeseen saakka. 

Se kaikki ihan vain sillä että tehnyt, toiminut ja kulkenut moodilla "tuntuu hyvälle, siis näin, näin on hyvä" viis veisaamatta siitä, mitä ympäristö mahdollisesti ajattelee. Koska se ihan sama. Olisiko puettu sanoihin tunteissa ollut intuitiivinen ohjaus? Saanut sanomaan sanoja, jotka olisi jäänyt sanomatta jos järkeä edustavia herneitä olisi ollut edes se kaksi, jos olisivat saaneet edes kahdestaan keskustella vaihtoehdoista, yhden jäädessä hetkissä alakynteen. Paljon olisi jäänyt sanomatta, kertomatta, ja tekemättä. Sisäisellä lapsella ollut sormensa pelissä, käsi kädessä. Käsi kertomassa sekin, kuljettamassa maailmassa jonka sanomattomat säännöt ja mikälie ihmisyyden etiketti määrittelemässä mikä soveliasta ja mikä ei. Maailmassa, jossa ihmisyyden eletyt vuodet kerää kerää harteille painoa tavalla joka vie notkeuden ja ilon kulkea. Kai sanoissa ihmisyyden, aikuisuuden etiketti jonka haarniskaan jää helposti vangiksi. 

Olla siitä kaikesta vapaa. Ajatella. Syvästi ajatella. 

Voiko sen enempää olla?

 

Sen kaiken liittyessä vahvasti myös ajatuksissa olevaan lumipalloefektiin. 

Ajattelen asiaa myös sen kautta että mistä olisin jäänyt paitsi jos yksikin heistä, joiden kanssa tähdissä kirjoitettu soppari, olisi toiminut toisella tavalla kuin miten vaikka nyt kohdallani toiminut? Mistä tai miten olisi sopparin sisältö käsiin tullut jos toinen olisi toiminut toisin? Tipahtanut taivaasta? Luultavasti eri mahdollisuuksia juurikin siihen tappiin saakka että tarkoitukset täytetty ja täyttynyt, tavalla tai toisella, vaan juuri näin on hyvä. Kiitollisuus siitä että olen saanut kohdata juuri niin, sellaisena kun on eteen tullut. 

Kaunista on katsella kokonaisuutta ja suuresti nauttia nähdystä. Siitä että kokonaisuus kohdalla mennyt kauniisti ajatuksella intuitio edellä. Kaikki juurikin niin kuin juurikin hyvä. 

 

Kannustaa jatkamaan valitulla polulla, sillä että "kun on pakko, niin on pakko", Sanat toki jyrkkiä, niiden sisällä kuitenkin lempeä pehmeys, syvä rakkaus. Kertomassa käytettynä vahvuuden intuition voimaan. Kun jokin tuntuu hyvälle, juuri oikealle, niin luultavasti toisiaan kuljettaa polkua kulkematta puskan kautta. Oma kurssinsa, sen ollessa juurikin se kokonaisuus, opetella ja tunnistaa mistä tunteet tulee ja millä tarkoitusperillä. Onko askeleet puhtaita vaiko tullut tunne viemässä kuraiseen mutaojaan.. 

 

Oppia ikä kaikki, alusta loppuun saakka koskaan olematta valmista. 

Juurikin se kokonaisuudessa oleva hienous, mikä saa mielenkiinnon ja uteliaisuuden janoamaan lisää.

Uudessa, uutta kohti.

Askel askeleelta.