Sekin ajatuksissa viipyillyt että mitä jatkossa? Mikä olisi sellainen tai sellaista mitä ja miten, mikä olisi omaa, luonnostaan tulevaa?

Lähtipä aukeamaan. Yhtenä vaihtoehtona, varsin mieleisen tuntuisena sellaisena. 

 

Ja ajatella. Jälleen kerran aina olemassa olleen kautta. Sen ymmärtämisenä. 

Tunteet.

Tunteet on energiaa. Jokaisella omanlaisensa. Näyttäytyy symboleina, sellaisina universumin ikäänkuin nuottiavaimina, joista muodostuu sävel, melodia. Vaiko sanoilla universaalin kielen aakkosia? Sellaisina, sellaisena, jotka opeteltavissa. Kieli joka kaikkien hallittavissa.

 

Sen oivalluksen kautta että tunteita voi hallita niiden riepottelematta tiskirättinä pitkin poikin!

Tunteen kun tunteen voikin nostaa kädelle, katsella sitä ja sen syvyyksiä neutraalisti sen syvyyksiin uppoamatta. Tai no, onpahan niiden syvyydet varsin tutuiksi matkan varrella tulleet, varsin ja riittävän huolella.. Mutta siis ajatella, niitä voikin hallita! Sanat riittämättömiä hetkeen, jolla ymmärsin. Mikä ihan valtava oivallus, joka toi mukanaan helpotuksen. 

Antaa tulla kädelle. Nostaa kädelle.

Vain olemaan. Katseltavaksi, ihmeteltäväksi. 

Onpa ilahduttavaa, kertakaikkiaan. Ilahduttavaa!

 

Kivet. Ja tunteet. Siinä hyvälle tuntuva kombo. Olinpa tosiaan yllättynyt että juuri tunteet, ne mitkä opeteltu läpi niin että kyllä, tutuiksi on tulleet.. 

Kivet pyörinyt pitkään ajatuksissa riimuina, jotka symboleja. Toisaalta kummastellut hiljaisuutta, niiden lähtemättä aukaisemaan maailmaansa, niiden kertomatta syvyyksiään. No, lakkasi ihmettely asian äärellä. 

 

Tunnekivet. Siinä ajatus, joka tuntuu omalle. 

Lähti avautumaan, näyttämään itseään. 

Tunteita symboleina. Jokaisella tunteella oma symbolinsa, jokaisella ollen vastaparinsa sekä ehkäpä myös oma perheensä, joista muodostuu yhteisö. 

Tunteet on energiaa, tunteet muodostaa oman energiansa, joka aistittavissa, nähtävissä sekä tunnettavissa. Täysin ymmärrettävissä. Kokonaisuutena. Energia taasen liikuteltavissa ja muotoiltavissa. Sitä kädet tekee, kyselemättä, täysin luontaisesti. Tunteet kertomassa omaansa, niiden sisällä olevaa, jokaisen ollessa täysin uniikki oma itsensä sulassa sovussa kokonaisuudessa. 

Tämä nyt ihan mahdottoman mielenkiintoista! 

 

Tuoda, rakentaa itselleen juuri oikeanlaista työkalua joka luonteva. 

Koskettamatta saada tehdä sellaista mikä luontevaa. 

Tunteiden symbolit kivissä. Ne, ja rumpu. Siinä se, mielenkiintoinen vaihtoehto.

Sitä kohti. 

Saa aikansa...