Tiedän kuulleeni voimakkaita taikasanoja, sellaisia, niin voimakkaita että niiden kuulemisen jälkeen paluu entiseen sinetöity. 

Tiedän että sanottuja sanoja, niistä jokainen tullut olemaan tarkoituksella. Kertomaan, ohjaamaan, olemaan tukena samalla tavoin kuin olemassa se universaalinen, taivaallisen valtava energiakin joka kannatellut, siivittänyt askeleiden kulkua, tehden askeleista niiden raskaudestakin huomimatta helppoja, itsestäänselviä kulkea. 

Kuinka valtavaa kiitolliosuutta sen ymmärryksen edessä voi tuntea? Kuinka valtavaa nöyyttä sen ymmärtämisen edessä voi kokea? 

Suojeltu, tuettu, turvattu. Kaikin mahdollisin keinoin sitä kaikkea. Sillä kaikella mahdollistettu olemaan se kaikki mitä on. Kaikkeus. 

Olla se kaikkeus, olla osa sitä. Olla se. Kaikkeus. 

Puu, ymmärtää puun symboliikka. Antaa mielelle tarvittu aika. Aika avautua olemaan sellaisena kun on. 

Ymmärtää puu. Kokea komusmaailman kautta puu. 

Se hetki, kun mieli antaa periksi. Se hetki kun padon takana massan voima murtaa padon antaen virran virrata vapaasti. Se hetki kun virta voimallaan työntää edestään tarpeettoman, antaen tarpeellisen vyöryä voimassaan uomaansa tuoden tulessaan tarvitun. 

Mieli tarvitsee aikaa. 

Saamatta tarvitsemaansa aikaa rikki menemisen vaara leijuu kaiken yläpuolella. Mielen hallinta, sen vuoksi, Tärkeää. Antaa mielelle aika ja rauha ymmärtää, antaa kaiken olla, antaa kaiken asettua olemaan hiljalleen, pala kerrallaan palojen kasaantuen toisiinsa muodostamaan kuvaa, jonka näkeminen, jonka ymmärtäminen saa kyyneleet kasvoille. 

Metsä. 

On metsä. Täynnä puita. Puita, joiden juuret kasvaneet toistensa lomaan muodostaen verkoston. Puita, joiden rungot kasvaa vieritysten, jokaisella ollen oma tilansa, juuri tarvitun lainen. Puita, joiden latvustot hipovat korkeuksia, latvustot, jotka katoavat korkeuksien kauneuteen. 

Metsä, jossa kaikenlaisia puita, jokaisen ollessa juuri täydellisen uniikki oma kokonaisuutensa. Metsä, jossa jokainen puu on omanlaisensa. Metsä, jonka väreille ei nimiä. Metsä, jonka kauneuden edessä sanat lakkaa olemasta. Metsä, joka sanoilla kuvailematon. 

Metsä, jossa puiden lisäksi niin paljon muutakin. 

Metsä, jonka katseleminen saa sanattomaksi. 

Metsä jossa yhteisöllisyys. Metsä, jossa tuki. Metsä, jossa suoja. Metsä, jossa vapaus. 

Metsä, jossa jokainen uniikki oma itsensä. Metsä, joka voimassaan kannattelee. Metsä, joka voimassaan tarjoaa suojan. Metsä, jossa jokaisella vapaus kasvaa kukooistukseensa. Metsä, jonka voima sanaton. 

Olla osa metsää. Olla oma uniikki osansa kokonaisuutta joka kaikkeus. Kuinka kuvailla sen tarkemmin? 

Metsä jossa jokainen kaunis arvokas itsensä. Tärkeä, äärimmäisen tärkeä ja kaunis oma itsensä. Metsä, jossa jokaisella puulla oma tilansa, oma tarkoituksensa olla tukemassa ja kannattelemassa kokonaisuuden kauneutta. Sen voimaa, sen taikuutta, sen ainutlaatuista kokonaisuutta. 

...sanaton...

Kasvaa vastuuseen, antaa sen muuttua olemaan olemassa olevaa sitä sen enempää ajattelematta. Antaa niiden sanojen aueta olemaan. Ymmärtää olevansa omalta osaltaan vastuussa metsästä. Ymmärtää olevansa osa kokonaisuutta josta jokainen vastuussa. 

Ymmärtää ettei ole kyse minusta, sekä se, että loppujen lopuksi on kyse vain ja ainostaan minusta. 

Metsä, jossa jokainen puu vastuussa itsestään, puiden muodostaen metsän jossa tasapaino kokonaisuudessa- Kunnioitus ja arvostus kokonaisuudessa joka rakkaus. 

Se hetki, kun palaset loksahtelee paikalleen näyttäen sellaista, minkä edessä tunne- ja kokemusmaailma sanaton. 

Aina ollutta, aina olevaa. 

Muistamisen kautta tulevaa. 

Sitä pitää itse haluta. Kyllä. Siihen sitouduttava, sitä haluttava. Ymmärrettävä niilläkin hetkillä kun sormet kiskoo hanskoja käsistä ajatuksena heittää ne tiskiin, että nekin hetket tarkoituksella. Että nekin hetket tuomassa tarpeellista. Ymmärrettävä niilläkin hetkillä kun jaksaminen häilyy veitsen terällä huomioida itsensä lempeydellä, antaa lempeyden tuoda tarvittua aikaa ja rauhaa kasvulle, joka kaukana helposta ja mukavasta. Hengitellä. Antaa kaiken olla ja hengitellä. 

Haluta itse hengittää, haluta itse kohdata seurtaava hetki joka kuljettaa. Haluta itse kulkea kaikkeudessa. 

Haluta itse. Kulkea itse. Jokainen askel, itse. 

Kuuletko? Näetkö? Tunnetko?

Jokainen askel on suojeltu, jokainen askel on turvattu. 

Jokainen askel on tarvittu.

Jokainen askel energiassa, joka loputon. Energiassa joka virtaa, velloo kuin vesimassat syvyyksissä. 

Energiassa, jossa kaikki yksinkertaisesti on. 

Halun on noustava itsestä. On itse haluttava.